Takaisin

OM-uutiset 1/2002

Pääkirjoitus: Juhani Ahola

ASEMA KRISTUKSESSA
Uusi poliisioppilas sai komennuksen mennä hoitamaan liikenteen kulkua kun liikennevalot olivat lakanneet toimimasta. Oppilaan saavuttua risteysalueelle liikenne oli kaoottinen ja autot huristelivat valtoimenaan ristiin rastiin. Poliisioppilas uskaltautui kuitenkin liikenteen sekaan koettaen varovasti ohjata liikennettä. Vähätellen omaa olemustaan ja taitojaan hänen täytyi kuitenkin väistyä ja hypätä tien sivuun turvaan koska kukaan ei tuntunut ottavan häntä todesta. Oppilaan hämmästykseksi hänen pienikokoinen kouluttajansa marssi liikenteen sekaan, nosti kätensä ja puhalsi voimakkaasti pilliinsä ja kuinkas ollakaan autoilijat "palasivat ruotuunsa".

Mitä tästä opimme? Molemmilla oli lain kautta sama asema ja mahdollisuus asemastaan käsin käyttää sitä auktoriteettia ja valtaa mikä heille oli annettu. Ei ollut kysymys henkilön omasta kyvystä, ulkomuodosta tai lahjoista. Ainoa ero oli oman asemansa ymmärtämisessä. Molemmat palvelivat samaa auktoriteettia, mutta vain toinen eli tästä asemasta käsin ja näki sen toimimisen käytännössä.

VALTA JA VOIMA
Uskovalla, olipa hän sitten vastasyntynyt tai varttuneempi, on ihmeellinen asema Kristuksessa Jeesuksessa. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room 8:1 Kun Jeesus sanoi ristillä: "Se on täytetty", tarkoitti se sitä ettei siihen voi lisätä enää yhtään mitään. Tuo asema on täysin lahjaa Jumalalta, sitä ei voi ihmisansioin ansaita.

Molemmilla poliiseilla oli sama asema, mutta vain toinen osasi käyttää asemansa takaamaa auktoriteettia. Samoin kaikilla uskovilla on sama asema Kristuksessa, mutta kaikki eivät elä sitä todeksi jokapäiväisessä elämässänsä.

Saatana vihaa ennen kaikkea sitä, että uskova eläisi todeksi tuota valtavaa asemaansa Jeesuksessa. Jos hän saa uskovan elämään vanhasta minästään so. vanhasta ihmisestä käsin, niin ei ole pelkoa Jumalan Valtakunnan laajenemisesta. Jos taas uskova elää totuudesta käsin ja uskoo sen rakkauden, joka Jumalalla on meihin, vaeltaa uskon mukaan siitä asemasta käsin joka on jo annettu niin PUM! näemme ihmisten vapautuvan mitä kauheimmista synneistä ja siteistä.

Jeesus lähetti opetuslapsia pareittain kokemaan tuota valtuutusta ihan omakohtaisesti. Evankeliumit kertovat kuinka opetuslapset, jotka olivat kaikkea muuta kuin kypsiä uskovia vielä tuossa vaiheessa, iloitsivat siitä, että jopa demonit olivat alamaisia heille Jeesuksen nimen tähden. Jeesus kuitenkin muistutti heitä olemaan jumalakeskeisiä ja iloitsemaan Jumalan lapsen asemasta (Luuk 10:17-22)

UNOHTUIKO PERINTÖ?
Olemme unohtaneet asemamme Jeesuksessa. Kun katselemme vain itseämme, niin kyllä siinä usko loppuu vähemmästäkin. Useat meistä ovat jopa unohtaneet puhdistuneensa entisistä synneistä 2Pt 1:9. Varsinkin jos olemme ruokkineet vanhaa ihmistä ja antautuneet elämään itsekeskeistä elämää niin tuo ihana asema Kristuksessa tuntuu hyvin kaukaiselta. Jopa meidän suomalaisten kansallissynti vähätellä itseämme ruokkii sielunvihollisen päämääriä. Mikäs sen mieluisampaa Saatanalle kuin sanoa: "Ei minusta ole mihinkään, olen tyhjänpäiväinen ja merkityksetön olio." Tämä vääränlainen nöyryys pukeutuu jopa uskonnolliseen kaapuun sanomalla: "Minun lihassani ei asu mitään hyvää, siis minä olen huono."

Meidän on kyllä havaittava synnin pistin joka pistää meitä ja vanha ihminen, joka löyhkää silloin tällöin, mutta Jeesus ei sano meitä huonoksi vaan syntiä, joka pyrkii tuhoamaan meidät! Ystäväni, nyt on aika tehdä tästä perisuomalaisesta valheesta loppu. Tunnista elämässäsi vanhan ihmisen väärät ajatukset itsestäsi ja tee parannus so. tunnusta ne vääriksi ja ota vastaan se mitä Jeesus ajattelee sinusta. Kun Jumalan kansa alkaa elämään todeksi asemaansa jonka Jeesus ON JO HANKKINUT niin tulemme näkemään ihmeellisiä asioita.

"ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on." Filem 6
Oletko koskaan ihmetellyt kun Johannes sanoo seuraavaa: "sillä sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa." 1Jh 4:17 Kuinka tämä on mahdollista? Asemastamme käsin.

Toinen kansallissyntimme on passiivisuus ja tämä on ehkä suurin syy siihen ettemme elä todeksi Jumalan tarkoittamaa kutsua. Elämme "ala-arvoista elämää", vanhan ihmisen mukaan. Olemme kuin evankeliumeissa mainitun tuhlaajapojan veli, joka ei tuntenut asemaansa ja perintöään Jeesuksessa. Hän eli tyytymätöntä ja ilotonta elämää vaikka omaisuus oli jo annettu hänelle. Passiivisuus näkyy myös vastuuttomuutena omaa elämäämme kohtaan. Saatamme tietää Jumalan lupauksia, mutta emme vastaanota niitä omaan elämäämme. Olemme vaarassa jopa tehdä turhaksi Jumalan tarkoittaman työn meitä kohtaan Lk 7:30; Heb 4:2. Passiivisuus pukeutuu joskus myös hengellisyyden viitaan. Odotamme Jumalan tekevän asioita puolestamme aivan kuin olisimme robotteja joilla ei ole omaa tahtoa. Tähän olen sortunut hyvin usein itsekin.

Uskovalla on vastuu valita elääkö hän vanhasta vai uudesta ihmisestä käsin. Kaikilla uskovilla on aivan sama perintö ja asema, mutta vain harvat uskovat elävät perintönsä edellyttämällä tavalla. Ei ihme, että Efesolaiskirjeessä Paavali rukoilee: "anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan," Ef 1:17-19

Ihminen joka tietää arvokkaan aarteen sijainnin tekee kaikkensa, että hän saisi sen omakseen. Ystäväni, tässä on aarre, joka on suurempi kuin voit edes kuvitella. Tutki sitä, kaiva se esiin ja elä siitä. Asema Jeesuksessa on kaikki mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, ei ainoastaan tätä aikaa varten vaan myös tulevaa. 2Pt 1:3,4

Takaisin