OM-uutiset 2/2000Pääkirjoitus: Juhani Ahola Seurakunnan perintömaat"Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;" [Apt 17:26,27] Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle määrätyn alueen ja erityisesti elämisensä rajan, jotta hän voisi löytää elävän Jumalan. Ihminen ei tee pysyvää majaa tänne aikaan vaikka haluaisikin. Tässä maassa elämäsi on "pakolaisaikaa", kunnes pääset iankaikkisiin majoihin. Sinunkin muuttoautosi tulee, oletko valmis? Jumala tahtoo muistuttaa sinua vanhenemisesikin kautta, ruumiisi on katoavainen, sielusi iankaikkinen. Pelastussuunnitelma"Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa." [5 Moos 32:8,9] Jumala ei ole jakanut maita ja kansoja mielivaltaisesti, vaan aivan alusta pitäen Hänellä on ollut suunnitelma. 1 Moos 10 kertoo meille, kuinka Nooasta polveutui 70 kansaa. Luvussa 11 nuo kansat vastustivat Jumalan käskyä ja päättivät pysyä yhtenä joukkona. Vanha viisaus sanoo: "joukossa tyhmyys tiivistyy" tai paremmin "ryhmässä synti suurenee". Lyhyesti sanottuna Jumala joutui synnin tähden jakamaan kansat pienempiin "yksiköihin". Ja mitä varten? Jotta heidät olisi parempi saavuttaa evankeliumilla. Kautta historian yhdistyneet kansat ovat nousseet vastustamaan Jumalaa ja Hänen pelastussuunnitelmaansa [Ps 2]. Jumala jakoi kansat israelilaisten luvun mukaan. Huomaa, että Jumala valitsi [1 Moos 12] Aabrahamin yhden kansan pelastuksen välikappaleeksi, olemaan Hänen todistajansa muille kansoille. Oletko koskaan joutunut todistamaan ryhmälle ihmisiä? Huomasit varmaan, että jo yksikin evankeliumia vastustava "pelottaa" toiset osoittamasta mielenkiintoa evankeliumia kohtaan. Ikäänkuin häpeä uskonasioista lankeaisi heidän päälleen. Mutta jos erotat heidät pienempiin ryhmiin, ja mikä vielä parempi, keskustelet kahdenkesken, huomaat jopa pilkkaajankin muuttavan suhtautumistaan. Näin myös Jumala erotti kansat, jotta he olisivat paremmin saavutettavissa. Seurakunta valtaa maanJoosua sai tehtäväksi jakaa ja valloittaa maan. Jumala muistutti antamastaan tehtävästä: "Kun Joosua oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, sanoi Herra hänelle: ’Sinä olet käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, mutta vielä on hyvin paljon maata valtaamatta. Tämä on se maa, mikä vielä on jäljellä’..." [Joos 13:1,2]. Samoin seurakunta nyt "vanhalla iällä" saa kuulla Herralta muistutuksen: "Olet käynyt vanhaksi ja vielä on kansoja, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Nämä ovat ne kansat ja ihmisryhmät..." Me valtaamme iankaikkisia maa-alueita, ihmisiä. Olemme jättäneet monia vaikeita alueita valtaamatta. Mutta Herra vastaa meidän valitteluihimme, kuten [Joos 17:14-18]: "...Koska se on metsäseutua, on sinun raivattava se ... sillä sinun on karkoitettava kanaanilaiset, vaikka heillä on raudoitettuja sotavaunuja ja vaikka he ovat voimakkaat." Olemme täyttäneet Herran tehtävän vasta osittain. Jumala on antanut seurakunnalleen perintömaat vallattavaksi evankeliumilla. Meille on uskottu vastuualueet, kansat ja maat, jotta he kuulisivat seurakunnan kautta iankaikkisen pelastussuunnitelman. Uskon, että Jumala tahtoo näyttää meille vastuumme ja saada päätökseen meille uskotun tehtävän! George Verwerin artikkeli (s. 4 ja 5) kertoo Joosuan kirjan tavoin joukkojen valmistautumisesta täyttämään tuo tehtävä. Kullekin osastolle annettiin vastuualueet. Jopa ne ryhmät, jotka olivat jo saaneet oman maa-alueensa, auttoivat toisia eturintamassa [5 Ms 3:18-]. "Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani." [Ps 16:,6] |