Takaisin

OM-uutiset 3/2000

Uuden Liiton Pappeus, Juhani Ahola

Kuinka lähetyskäsky koskettaa minua, Asko Alajoki

Allan Adamsin haastattelu, Heidi Alajoki

Muslimiaktiossa Lontoossa, Tuukka Rantanen

Antti Afrikassa, Antti Vanhanen

Afrikan työ sydämelle, Riikka Savolainen

Mosambikin hengellinen jälleenrakentaminen

Pääkirjoitus: Juhani Ahola

Mielenkiintoista on, mitä Uusi testamentti puhuu pappeudesta ja minkä merkityksen se sille antaa. Emme tule useinkaan ajatelleeksi sitä, että Uuden Liiton tultua voimaan pappeus muuttui. Enää ei tarvittukaan välimiestä, onhan Jeesus Ylimmäisenä pappina täyttänyt tuon Vanhan Liiton tehtävän. Mikä merkitys on sitten Uuden Liiton pappeudella?

Pappi

Pappi on Jumalan kutsuma palvelija, joka toimittaa Jumalan antamia tehtäviä sisäisesti (Telttamajassa) yhteydessä Jumalaan ja rukouksessa sekä ulkoisesti (Esipihalla) muita kanssaihmisiä palvellen. Vanhassa liitossa pappeus oli hyvin rajattu. Et olisi päässyt tuohon eliittijoukkoon muuten kuin syntymällä oikeaan perheeseen. Ja silloinkin vain jos olit ulkonaisesti virheetön mies.

Kuka on pappi?

Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa [1Piet 2:9].

Kaikki Jeesukseen uskovat ovat saaneet kuninkaallisen pappeuden, - melkoinen titteli, eikä vain? Jeesuksen oma on kutsuttu Jumalan palvelijaksi. Kukaan uskova ei voi tätä vastuuta ohittaa. Tässä ei ole penkkiurheilijoita. Tietämättömyydessään moni uskova jää kuitenkin elämään Vanhan Liiton arkea ja ajattelee, että työ kuuluu vain viranhaltijoille. Jos olet uskossa ota vastuusi eli paikkasi Jumalan valtakunnan rakentamisessa. Tehtäväkin on sanottu selvästi: Julistakaa Jumalan jaloja tekoja eli Jeesuksen pelastussanomaa.

Seurakuntajärjestys

Uuden Liiton seurakuntajärjestys toteutuu Ef 4:11- mukaan apostoleiden, profeettojen, evankelistojen, paimenten ja opettajien kautta. Millä nimellä nyt haluatkin heitä kutsua, niin osa papeista saa tuollaiset tehtävät. Huomaa kuitenkin, että tämä ei sulje pois uskovien yleistä pappeutta. Nimillä on turha taistella, mutta haluan kiinnittää huomion siihen, että kukaan uskova ei voi heittää vastuutaan pappeudesta muille.

Uusi Liitto ja lähetys

"...papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri." Rm 15:16

Patrick Johnstone on todennut: "Kun valtion kontrolli uskonnosta oli heikoin ja toisinajattelu oli sallittua, seurasi uusia kukoistavia ideoita maailman evankelioimiseen." [Kirjasta: The Church Is Bigger Than You Think s.61].

Usein tilanteet, jotka pakottavat ottamaan vastuuta, ovat yksi hedelmällisimmistä hetkistä seurakunnalle. Monet nykyiset aktiiviuskovat ovat tulleet esille, koska jonkun oli täytettävä seurakuntaan tullut aukko. Tarvittiin raamattupiirinvetäjiä tai pyhäkoulunopettajia, eikä ollut kokeneempia tilalle. Jumala käyttää tällaisia tilanteita kasvattaakseen Uuden Liiton palvelijoita. Toki voimme edesauttaa tätä antamalla tilaa uusille vastuunkantajille ja kouluttamalla ihmisiä eri tehtäviin. Passiivisuus tässä asiassa ei ole uskoa.

Siellä, missä yleinen pappeus on ymmärretty ja vastaanotettu, lähetysinnostus on kasvanut. Tämän voi nähdä läpi historian. Monet Suomessakin tapahtuneet herätykset ja liikehdinnät ovat vaikuttaneet sitä laajemmin ja voimallisemmin, mitä useampi uskova on nähnyt vastuunsa seurakunnasta. Meidän sukupolvemme tehtävä on tehdä kaikki pyhät valmiiksi palveluksen työhön.

Kaksi kysymystä
1. Oletko sinä hoitamassa Jumalan sinulle antamia tehtäviä kotona, työpaikallasi ja seurakunnassa?
- Uskollisuus nykyisissä tehtävissä avaa ovet tuleviin tehtäviin.
2. Onko seurakunnallasi näkyä kasvattaa kaikista uskovista vastuunkantajia, kunkin lahjojensa mukaan?
- Jos vastaus on ei, niin mikä pimittää Uuden Liiton mukaista tehtävänjakoa?
- Jos vastaus on kyllä, niin onko seurakuntasi konkretisoinut eli tehnyt mitään näyn toteutumiseksi? Onko se jatkuvasti esillä?

Takaisin ylös

Asko Alajoki

Lähetyskäskyn voimme lukea monesta kohdasta Raamatusta, niin Vanhasta kuin Uudesta testamentistakin. Siinä käsketään seitsemää eri asiaa:

1. Menkää kaikkien kansojen luo
2. Opetuslapseuttakaa kaikki kansat
3. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
4. Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää (kohdat 1-4: Matt 28:18-20)
5. Julistakaa Mark 16:15
6. Todistakaa Luuk 24: 47-48
7. Ottakaa vastaan Pyhä Henki Joh 20:21-22

Kenelle tämä käsky on annettu? Lähetyskäsky annettiin kaikille Jeesuksen opetuslapsille ja seuraajille kaikkina aikoina. Mutta ilmeisesti vain ne, jotka ottavat Jeesuksen seuraamisen tosissaan, ottavat tosissaan lähetyskäskyn.

Kuka on opetuslapsi?

Jeesus antaa hyvin tiukat ehdot siitä, millainen on henkilö, joka on hänen todellinen opetuslapsensa. Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava" (Luuk 9:23-24).

Tässä ja monessa muussa evankeliumin kohdassa Jeesus esittää suuria ehtoja seuraamiselleen. Mitä Jeesus tässä Raamatunkohdassa haluaa sanoa? Hän aloittaa viestinsä sanomalla seuraavaa:

- "Jos joku tahtoo..." Jeesuksen seuraaminen on vapaaehtoista, mutta Jeesuksen seuraamisen sisältö ei ole vapaaehtoista.

- "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä." Miten ihmeessä voin kieltää itseni? Tässä on kysymys siitä, että olen vapaaehtoisesti valmis kieltämään oikeuteni johonkin, jos Jeesuksen seuraaminen sitä vaatii.

Tämä voi merkitä kieltäytymistä vaikkapa television lempiohjelmasta ja sen sijasta osallistumista raamattupiiriin, evankeliointiin jne. Se voi merkitä valmiutta lähteä lähetyskentälle ja luopua oikeudesta mukavaan länsimaiseen kotiin. Mahdollisesti luopumista urasta kotimaassa lähetystyön vuoksi. Se voi merkitä lähettäjälle luopumista uuden auton tai jonkun muun asian hankinnasta, kun Jumala kutsuu uhraamaan lähetystyölle. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Päivittäinen ristin ottaminen

Olen paljon miettinyt, mitä ristin ottaminen voisi merkitä elämässämme? Olisin valmis pelkistämään tämän sanoihin: olla valmis elämään kristittynä olosuhteista huolimatta. Kun elät Jeesuksen opetusten mukaan, joudut luultavasti kärsimään uskosi tähden tavalla tai toisella. Kun tunnustaudut uskovaksi työssä, koulussa tai armeijassa, joudut mahdollisesti pilkan kohteeksi ainakin jossain tilanteessa. Se voi merkitä yksin jäämistä, kun toiset lähtevät ryyppäämään tai kun toiset rikkovat tai kiertävät lakia.

Se voi merkitä myös ihmissuhteiden rikkoutumista. Jos muslimiperheen jäsen tulee kristityksi, hänet mahdollisesti erotetaan perheestä tai kyläyhteisöstä. Joskus hän voi joutua myös hengenvaaraan uskoontulonsa tähden.

Jeesus sanoo: "Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta, joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava". On hyvin mielenkiintoista, että Jeesus osoittaa ristinottamisen ja itsensä kieltämisen olevan kaikkein mielekkäin tapa elää. Se, joka varjelee elämäänsä ja elää itsekästä elämää, on usein hyvin onneton. Itsekäs ihminen on aina tyytymätön ja onneton. Mutta se, joka on valmis elämään epäitsekkäästi Jeesuksen seurassa, saa elää lopulta mielekästä ja onnistunutta elämää, vaikka siinä olisikin ulkonaisia ahdistuksia.

Valvominen

Jeesuksen seuraamiseen liittyy myös oman hengellisen elämän ylläpito, johon liittyy välttämättömästi se, että varaamme päivittäin aikaa rukoukseen ja Sanan tutkimiseen yksin ja yhdessä. Hengelliseen elämään liittyy myös valmius todistaa uskostaan ei-uskoville ja seurakuntayhteys. Jos joku näistä puuttuu elämästä tai on osin laiminlyötynä, heikentyy hengellisen elämämme taso.

Ne, jotka ottavat tosissaan Jeesuksen seuraamisen, ovat myös niitä, jotka ottavat tosissaan lähetystyön. Lähetystyöntekijän tulee ottaa tosissaan se, että kieltää itsensä ja ottaa päivittäin ristinsä ja seuraa Jeesusta. Todellisen lähettäjänkin tulee ottaa tämä tosissaan. Missä ovat ne, jotka haluavat olla Jeesuksen todellisia opetuslapsia, tai ne, jotka haluavat tulla sellaisiksi?

Takaisin ylös

Haastattelussa Allan Adams

Haastattelu, käännös: Heidi Alajoki

Allan Adams kasvoi Brisbanessa, Australiassa, kristityn perheen vanhimpana poikana. Valmistuttuaan lääkäriksi hän olisi halunnut erikoistua kirurgiaan, mutta joutui psykiatriselle osastolle harjoitteluun. Harjoittelun aikana hän oppi paljon ihmisistä, mielen sairauksista ja siitä miten ihminen toimii. Tämä loi pohjaa hänen tulevalle työlleen.

Avioiduttuaan Allan lähti vaimonsa Rhondan kanssa Intiaan Allanin lähetystyöntekijäsedän luo. Intiassa he tutustuivat OM:n Logos-laivaan ja purjehtivat sen mukana muutaman kuukauden. Tänä aikana Jumala työskenteli heidän sydämissään ja he päättivät jatkaa laivatyössä. Päätös lähetystyön ja lääkärinuran välillä ei ollut helppo tehdä. Rukouksessa harkitseminen on ollut perustana sille varmuudelle, että he ovat Jumalan osoittamalla paikalla. Päätös kokoaikaisesta lähetystyöstä on pitänyt heidät OM:ssa kaksikymmentä vuotta. Allan perheineen asuu tällä hetkellä Saksassa, ja he ovat mukana OM:n laivatyön taustajoukoissa. Allanin erikoisalaa on sielunhoito.

Onko OM muuttunut vuosien aikana? Jos on, miten luonnehtisit tätä muutosta?
OM on selvästikin muuttunut melko paljon. Silti monet asioista ovat mielestäni pysyneet samoina. Painotus rukoukseen ja maailman evankelioimiseen on säilynyt vaikka organisaatio on kasvanut, kehittynyt, kypsynyt ja muuttunut hyvin monimutkaiseksi. OM on monimutkainen, koska se on levittäytynyt maailman eri osiin ja mukana on paljon ihmisiä eri kulttuureista. Mutta silti tunnen, että kaiken tämän alla on tietoisuus siitä, että Jumala on nostattanut tämän organisaation selvää tarkoitusta varten tämän sukupolven aikana.

Entä ihmiset, jotka liittyvät OM:ään nyt tai jotka liittyivät aikaisemmin. Onko olemassa jokin ihmistyyppi, jota OM vetää puoleensa? Onko tämä ihmistyyppi muuttunut vuosien varrella?
Varhaisempina vuosina OM:ään liittyivät ihmiset, jotka olivat hieman vanhempia (ehkä pari-kolmekymppisiä), tulivat raamattukoulusta tai joilla oli ammatillinen koulutus. He halusivat kokea, mitä Jumala tekee, ja käyttää tätä kokemusta lähetystyössä. Nykyään OM:ään liittyvät ovat usein nuorempia ihmisiä, jotka ovat juuri päättäneet koulunsa tai opiskelunsa ja haluavat koulutusta ja lähetyskokemusta. Tyypillistä on se, että heidän täytyy kehittää itseään OM:n jälkeen päättääkseen koulutuksensa.

Alkuaikoina OM:ssa oli luonnollisesti paljon pioneeri tyyppejä. Mielestäni George Verwer veti kaltaisiaan persoonallisuuksia mukaan. Toisenlaisiakin ihmisiä oli. Esimerkiksi Dale Rhoton on hyvinkin erilainen kuin George ja on silti haastava persoona. Mielestäni Georgen ja 60-luvun yleisen radikaalin ilmapiirin vaikutus sai ihmiset osallistua. Silloin oltiin paljon valmiimpia olemaan radikaaleja. Näin ei ollut vain kristittyjen ja lähetystyön piirissä vaan yleensä ihmisten keskuudessa.

Monet ovat tehneet elämäntyönsä OM:ssa. Miten tämä valinta on vaikuttanut heihin?
Uskon, että OM:ssa pitkään olleet ihmiset ovat uhrautuneet. Osa on kirjaimellisesti antanut perintönsä, myynyt kotinsa ja antanut kaiken omaisuutensa. Aikaisemmin tämä oli erittäin tavallista ja osa OM:n elämäntyyliä. Ihmiset ovat uhranneet koulutuksensa ja joskus uransa, ja nämä päätökset ja uhraukset eivät tietenkään ole ilman seurauksia. Tämä on jotain, mikä on hyvin selkeästi vaikuttanut minun elämääni. Jos ihmiset katuvat noita päätöksiä; jos he tekivät päätöksensä muiden vaikutuksesta tai jos he katsovat taaksepäin nähden hukattuja mahdollisuuksia, joita ei voi saada takaisin, voi tämä saada ihmiset reagoimaan OM:ta tai jopa Jumalaa vastaan. Nämä ovat asioita, joita nyt neli-viisikymppisten, merkittävästi elämää muovanneita päätöksiä ja uhrauksia tehneiden, tulisi varoa. He tajuavat yhtäkkiä, etteivät voi palata ja tehdä asioita, joita he olisivat tehneet paljon nuorempina. Sitten on tietenkin tavallisia lähetystyöntekijän haasteita, kun huomaa sopeutuneensa työskentelemäänsä kulttuuriin paremmin kuin omaansa. Joten yksi niistä isoista alueista, joissa haluaisin tehdä työtä ihmisten kanssa sielunhoidollisesti, on nämä elämän suuret käännekohdat. Nämä käänteet ovat hyvin kivuliaita ja usein hyvin traumaattisia, ja ihmiset tarvitsevat apua niiden läpikäymisessä.

OM:ssa on kasvanut paljon lapsia. Onko heillä jotain erityisiä piirteitä? Ja miten OM on vaikuttanut heihin?
Mielestäni OM-vanhempien tulee todella ymmärtää, mitkä vaikutteet ovat muovanneet heidän lapsiansa. Esimerkiksi minun lapseni kasvoivat huomattavasti eri tavalla kuin minä itse. Tämä johtuu sukupolvien erosta mutta myös kulttuurista, maantieteestä ja muista aspekteista. OM-vanhempien tulee ymmärtää tämä ja se, mitä on olla kolmannen kulttuurin lapsi ja mitä se merkitsee. Esimerkiksi kolmannen kulttuurin lapsella identiteettiin ja kuulumiseen liittyvät ongelmat tulevat parikymppisenä. Hänellä ei ehkä ole suuria ongelmia teini-iässä. Tämä on aika, jolloin suurin osa nuorista aikuisista on jo itsenäisiä. Siksi me tarvitsemme perusopetusta ja ymmärrystä siitä, mitä liittyy lasten kasvattamiseen vieraassa kulttuurissa.

Kolmannen kulttuurin lapsissa on paljon positiivista, mutta on myös joitain selviä negatiivisia asioita. He voivat hyötyä kokemuksistaan, he osaavat usein montaa kieltä, sopeutuvat moniin eri kulttuureihin ja ovat joustavia muutoksissa. Mutta heitä vaivaa juurettomuus, identiteetin puute ja se, etteivät he ymmärrä ns. normaaleja ihmisiä omassa kulttuurissaan. Haluaisin painottaa vanhemmille, että sopeutumisprosessi on paljon pidempi, jos heidät olisi kasvatettu normaalissa kotikulttuurissaan. Sanoisin, että älä jätä lastasi 18-vuotiaana puolustamaan itseänsä kotikulttuurissaan, sillä hän tarvitsee vanhempaansa lähellään pitkälle parikymppiseksi kunnes hän löytää paikkansa elämässä. Paikan missä hän haluaa asua ja johon sopeutuu.

Mitä haluaisit sanoa kotiinpaluusta OM:stä? Sehän on monille hyvin vaikea asia.
Mielestäni on huutava tarve työskennellä ihmisten kotiinpaluun kanssa. Ja mielestäni OM ei tee tarpeeksi, vaikka olemmekin enenevissä määrin tietoisia ihmisten tarpeista kotiinpaluun yhteydessä. Sanon yleensä, että kestää noin kolme kuukautta sopeutua OM:ään ja noin kaksi kolme kertaa kauemmin sopeutua takaisin OM:sta lähdettyä. Uskon, että monet meistä eivät näe pakottavaa tarvetta auttaa ihmisiä takaisinsopeutumisessa. Ihmiset tarvitsevat de-briefingiä, käytännön apua sopeutumiseen. Heidän tarvitsee pysyä yhteydessä OM:ään, jotta heillä on jotain mihin palata. Seurakuntien tulee ymmärtää, mitä nuorelle ihmiselle merkitsee sopeutua takaisin kotikulttuuriinsa, joten tarvitaan paljon opetusta tällä alalla. Tarvitaan paljon enemmän sielunhoitoa OM:sta lähdettäessä kuin liityttäessä.

Mielestäni meillä menee jo paljon paremmin, on enemmän valmistusta, tutkimusta ja opetusta aiheesta. Silti monet kotitoimistot eivät tee tarpeeksi auttaakseen työntekijöitään takaisinsopeutumisessa. Näissä elämän vaiheissa on suuri vaara kehittyä katkeruutta ja pettymyksiä. Tietenkin on negatiivisia asioita, mitkä ovat tapahtuneet OM:ssa, mitkä täytyy selvittää ja ratkaista, ennen kuin ihminen siirtyy seuraavaan vaiheeseen elämässään.

Sinun erikoisalaasi on sielunhoito. Miten eri seurakuntien ja kulttuurien asenteet siihen eroavat? Ja mitä syitä näet negatiivisiin asenteisiin?
Mielestäni tietämättömyys on yhtenä syynä sielunhoidon vastaiseen reaktioon. Minulle se on yhtä normaalia kuin maidon juominen aamupalalla. Me tarvitsemme tällaista apua, ihmissuhteita, käytännön neuvoja ja hengellistä tukea. Me tarvitsemme jonkun, joka tulee vierellemme erityisesti aikoina, jolloin täytyy käydä läpi sydämen syviä asioita. Tähän on tietenkin hyvin erilaisia reaktioita. Osa pastoreista ja seurakunnista suosii sielunhoitoa hyvinkin paljon. Osan mielestä sitä ei tarvita, vaan tarvitaan rukousta, itsekuria, Raamatun tutkistelua ja positiivistaelämän asennetta. Ei saa katsoa taaksepäin ja pitää unohtaa ongelmansa ja keskittyä johonkin muuhun. Mutta meidän täytyy liittää tasapaino ja käytäntö raamatunmukaiseen sielunhoitoon. Minulle tämä on elintärkeää. Sielunhoidon peruselementti on suhde, missä syviä asioita voidaan jakaa kahdenkesken. Vanhemmalla henkilöllä, sielunhoitajalla, on enemmän kokemusta ja kypsyyttä auttaa.

Takaisin ylös

Mietteitä viime kesän muslimiaktiosta

Tuukka Rantanen

"Te kristityt olette väärentäneet Kirjoitukset! Ei Jeesus ole Jumala! Ei hän kuollut ristillä! Tehän uskotte kolmeen jumalaan!"

Kuulostaako tutulta? Varmaankin, jos olet joskus keskustellut (=väitellyt) muslimin kanssa, joka tahtoo opettaa sinulle hieman elämän perustotuuksia. Näitä "totuuksia" tietysti riittää, ja edellä olevat väitteet koskevat vain kolmea yleisintä kristityn ja muslimin keskustelunaihetta: Jeesuksen jumaluutta, Kirjoitusten virheettömyyttä ja kolminaisuusoppia.

On vaikea pukea sanoiksi sellaista, mitä itsekään ei ymmärrä, esim. kolminaisuutta. Loppujenlopuksi vain Jumala itse voi valaista etsijälle Totuuden. Minä voin elää sen todeksi. Näillä ajatuksilla lohduttelin murheellista mieltäni viime kesänä, kun Speaker's Cornerin toivottomilta tuntuvat vänkäämiset ja kymmenet katukontaktit olivat ohi. Olin viettänyt kaksi ja puoli kuukautta muslimityössä Lontoossa OM:n Turning Pointissa.

Sydämessä hehkuivat kuitenkin hyvät muistot uusista ystävistä, erityisesti sudanilaisesta Tarigista ja irakilaisesta Zadanista, jotka saivat jättää Muhammedin valheet ja antaa elämänsä armahtavan Isän käsiin. Vietimme yhdessä pitkiä iltoja syöden runsaasti erinomaista ruokaa, rukoillen ja Raamattua tutkien. Islamista Jeesuksen luo tulleella on uskomaton määrä kysyttävää ja todellinen Sanan nälkä. Zadankin luki UT:n parissa päivässä (ja yössä)! On suuri etuoikeus ja vastuu kulkea vastasyntyneen vierellä.

En tiennyt muslimeista paljoakaan, kun lähdin Lontooseen, mutta se oli oiva ympäristö tutustua heihin. Kulttuurishokki ei käynyt yli voimien. Työtä on paljon, sillä Lontoossa asuu noin miljoona muslimia. Jos harkitset ensi kesäksi muslimiaktioon lähtemistä, Turning Point on hyvä paikka aloittaa!

Takaisin ylös

Antti Afrikassa

Antti Vanhanen

Ensimmäinen ajatus laivaan noustessa oli, "kiitos Jeesus! Vihdoinkin laivalla!" Laiva oli tyylikäs, siisti ja hyvin pidetty (odotin vähän ränsistyneempää). Huoneeni on erittäin kodikas neljän hengen "sviitti", ja sisustuksessa on käytetty paljon ruskeahkoa puulevyä, mutta ennen kaikkea olen saanut siunatun hyvät huonekaverit (Yerko Chilestä, Slavic Moldovasta ja Pablo Uruguaysta), jotka kaikki ovat suurin piirtein samanikäisiä kuin minä.

Työskentelen galleyssä, siis keittiössä, 40 h viikossa vuoropäällikkönä. Työ on ollut haasteellista ja ihanaa; mikä rauha sydämessä, kun ei ole stressin häivää työstä. Kiitos Jeesus! (Daniel 2:20 "... sillä hänen on viisaus ja voima.") Positiivista työssä on se, kun ennen aloittamista rukoillaan ja noin klo 14 pidetään pieni miitinki, jolloin ylistetään ja rukoillaan sekä jaetaan sanaa sydämeltämme. Kruununa kaiken päälle töitten jälkeen annetaan kiitosta rukouksissa. Yes, väkevää!

Merimatkalla Brasiliasta Ghanaan seilattiin yhdeksän päivää, jolloin näimme vain pelkkää merta. Ekat pari päivää meni totutellessa, päätä huimasi vähäsen, mutta yhtään pahoinvointitablettia en ottanut. Puolivälissä matkaamme oli vuorossa sotkuinen, mutta hauska "päiväntasaajan ylittämisen kaste" kaikille ensikertalaisille.

Ghanalaisista on noin 80-90 % kristittyjä, mutta monet heistä ovat niin sanottuja nimikristittyjä eli käyvät silloin tällöin kirkossa, mutta eivät ole vastaanottaneet Jeesusta pelastajakseen ja vapahtajakseen omakohtaisesti.

Ensimmäisen kerran astuessani Afrikan kamaralle Temassa ja kävellessäni ulos sataman portista minut valtasi outo tunne, "kulttuuri shokki". Tummia ihmisiä joka puolella. Jotkut hymyilivät, jotkut olivat jo valmiina kättelemään, jotkut huutelivat "Logos II! Logos II!" Tuntui kuin olisin hypännyt jääkylmään veteen, josta haluaisin nopeasti nousta pois. Mutta niin kuin jääkylmään veteen turrutaan aikanaan, niin minäkin totuin tähän tilanteeseen. Kiitos Herralle!

Temassa saattoi todella aistia vapauden olla kristitty. Monissa autoissa luki "Jeesus elää" tai yms. isoilla neonvärisillä kirjaimilla ja eräänkin liikkeen nimitaulussa luki "Jumalan armosta huonekaluja". Joka puolella keskustaa oli seurakuntia (babtisti-, helluntai-, presbyteeri- ja karismaattisia-), joihin kuului 100-2000 jäsentä. Siellä täällä saattoi nähdä myös muutamia muslimeja rukoilemassa, mutta kiitos Herralle, että osa Teman muslimeista alkoi etsiä todellista Jumalaa keskusteluiden ja logoslaisten omien todistusten kautta. Ulkoilmatilaisuuksien kautta tuli monia ihmisiä uskoon ja moni teki parannusta. Kirjamyynnissä kävi ennätysmäärä ihmisiä ja kirjoja myytiin ennätysmääriä. Esim. Raamattuja myytiin 50000 kappaletta, mikä ilmentää, että kansa todella janoaa Jumalan sanaa ja tietoutta sekä sitä että Logoksen vierailu oli todella tarpeellinen ja samalla suuri rukousvastaus Teman seurakuntien pastoreille.

Eräänä lauantaiaamuyönä Takoradissa vihollinen koetti hyökätä terveyteni kimppuun voimakkaalla kuumeella. Heräsin noin viiden aikaan väristen kylmyydestä, mutta ruumiini hohti kuumuutta kuin kekäle. Väristyäni kymmenen tuntia päätin yrittää nousta ja mennä töihin laittamaan aamupalaa. Työllä ja tuskalla onnistuinkin siinä. Mutta kuitenkin koko ajan taistelin sisäisesti, pitäisköhän rukoilla ja antaa tämä Jeesuksen hoidettavaksi (oudoin kokemukseni), ja kaiken keskeltä Pyhä Henki nostatti laulun "heitä kaikki huolesi Jeesukselle" sisimmästäni ja oloni alkoi parantua. Sain luvan mennä lepäämään pariksi tunniksi, ja jossain siinä välissä pari kaveriani saivat tietää, että olin kipeä, joten he tekivät keskenään sopimusrukouksen puolestani, kun nukuin. Kun sitten heräsin olin kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan ja menin takaisin töihin tajuamatta tarkoitusta tälle kamppailulle.

Seuraavana päivänä kamppailun tarkoitus selvisi, kun menimme tiimin kanssa 40 hengen helluntaiseurakuntaan Takoradissa. Kun astuin sisälle seurakunnan rakennukseen aloin tuntea Pyhän Hengen läsnäolon ja virvoituksen. Tervehdysten ja kättelyiden jälkeen alkoi ylistys. Vau! Parasta ylistystä tähän mennessä, rytmikästä ja väkevää. Sain maistaa todellista vapautta ja iloa Herrassa. Kun lähdimme takaisin laivalle, kaikkien meidän kasvot loistivat ja toivoimme ja rukoilimme, että samanlainen ilo ja vapaus koskettaisi koko laivan miehistöä.

Siunauksin lähettinne maailmalta, Antti Vanhanen

Takaisin ylös

Afrikan työ sydämellä

Haastattelu: Cheryl Bannatyne, OM-Etelä-Afrikka. Käännös: Kati Komonen

Kuuden vuoden iässä Riikka Savolainen ilmoitti äidilleen haluavansa lähteä lähetystyöhön Afrikkaan. Hänen pyhäkouluopettajansa oli ollut Afrikan- lähettinä ja puhui usein kokemuksistaan. Riikalla oli lähetystyö siitä lähtien mielessään.

Kun Riikan ystävä lähti Operaatio Mobilisaation kautta Unkariin, hän ehdotti Riikalle, että tämä ottaisi yhteyttä OM:n toimistoon ja kysyisi Afrikan-työn mahdollisuuksista. Hän sai tietää Etelä-Afrikan harjoitustiimistä, jossa hän oli vuonna 1998 puoli vuotta. Valmennus opetti paljon opetuslapsena olemisesta ja raamatunmukaisesta evankelioimisesta. Tänä aikana Riikka alkoi tuntea

Mosambikin omaksi paikakseen. Suomeen palattuaan Riikka jakoi kokemuksiaan kotiseurakunnassaan Pieksämäellä. Hän kertoi seurakuntalaisille halustaan palata Mosambikiin. Seurakunta tuki hänen aikeitaan. Riikka alkoi kuitenkin tuntea olonsa kotoisaksi Suomessa, ja hänen täytyi muistuttaa itseään siitä, että hänellä oli Jumalan antama kutsumus Afrikan-työhön.

Viime kesänä Riikka alkoi tosissaan tehdä työtä Afrikkaan lähtönsä eteen. Hänen täytyi säästää rahaa matkoihin ja hankkia kannattajarengas, jotta hän pystyisi elämään ja työskentelemään Afrikassa. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, ja lokakuussa Riikka jo löysikin itsensä pienen Mocuban kaupungin laitamilta pohjoisesta Mosambikista.

Aluksi Riikalla oli vaikeuksia. Kaikki muut tiimiläiset osasivat portugalia ja tuntuivat tietävän oman paikkansa. Riikka tunsi itsensä hyödyttömäksi. Tiimiläiset huomasivat hänen vaikeutensa ja alkoivat tukea ja rohkaista häntä. Se auttoi. Riikka on jo ehtinyt tottua elämään ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Afrikan-tiimissä ruoka valmistetaan avotulella ja suihkussa käydään puun alla.

Viime kuukausina Riikka on ollut monien tiimiläisten apuna, hän on maalannut koulua ja kokannut sekä tarjonnut ruokaa 200 pastorin kokouksessa, mikä pidettiin tiimin tukikohdassa. Hän on oppinut käyttämään radiolaitetta, joka on tiimin ainoa kontaktiväline ulkopuoliseen maailmaan. Riikka on myös oppinut kieltä ja huomannut, että erityisesti lapset ovat ottaneet paikan hänen sydämessään.

Uusia haasteita on tarjolla jatkuvasti. Koti-ikävä vaivaa jokaista tiimiläistä vuorollaan. Riikka on ehtinyt jo sairastaa malarian, jonka vuoksi hän makasi kuumeisena sairaalassa neljä päivää. Jumalan uskollisuus on kuitenkin pysyvää laatua. Kun muu tiimi lähti vuosilomalle Etelä-Afrikkaan, Riikka joutui jäämään viikoksi Maputoon, Mosambikin pääkaupunkiin, visakorttiongelmien vuoksi. Hän ymmärsi, että Jumala oli sallinut tämän ongelman, koska halusi puhua hänelle. Herra otti Riikan tällä tavoin lähelleen, jotta hän malttaisi kuunnella, mitä Herra tahtoi hänelle puhua. Etelä-Afrikkaan meno oli vienyt liikaa Riikan ajatuksia. Oli hänen aikansa kuunnella Jumalaa.

Nämä kokemukset ovat opettaneet Riikkaa ymmärtämään paremmin Jumalaa ja hänen rakkauttaan. Kun tiimi palaa vuosittaiselta tauoltaan Etelä-Afrikasta Mocubaan, Riikan suurin halu on edelleen rakastaa Jumalaa koko sydämestään ja voimastaan sekä palvella Jumalaa, minne tahansa Hän hänet viekin. Tämä sydämen asenne vaatii häneltä sekä Raamatun että kielen opiskelua. Lapset ovat tulleet Riikalle tärkeiksi, heidän parissaan Riikka tahtoisi työskennellä. Mitä tulevaisuus sitten tuokin mukanaan, yhdestä asiasta Riikka on varma. Hän haluaa elää elämänsä Afrikassa.

Takaisin ylös

Tue Mosambikin hengellistä jälleenrakentamista

Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa OM pyrkii auttamaan paikallisia seurakuntia ja tavoittamaan kansoja, joita on vähiten evankelioitu. Seurakuntia täytyy motivoida, kehittää ja varustaa, jotta näky voisi edetä.

Kun sota oli lopuillaan Mosambikissa, OM lähetti tiimin Xilembeneen Gazan hallintoalueelle. Viisi vuotta tiimi teki avustustyötä paikallisseurakunnan tukena ruoka-avun turvaamiseksi lapsille ja muille puuttenalaisille sekä vaatteiden ja muiden käytännön tarpeiden hoitamiseksi paikalliselle väestölle. Muita projekteja olivat orpokoti, klinikoiden kunnostus, maatalousprojekteissa auttaminen ja paikallisten pastorien ohjaaminen.

Kesäkuussa 1996 OM:ssa katsottiin, että edellä mainitut tarpeet oli suurimmaksi osaksi täytetty. Tiimi päätti siirtyä Mocubaan, pohjoiseen Zambesin alueelle, jossa he olivat lähellä niitä ihmisryhmiä, jotka eivät ole vielä kuulleet evankeliumia.

Keväällä 1997 ostettiin maatila, jonne perustettiin koulutuskeskus. Siellä annetaan raamattuopetusta ja muuta tarvittavaa ohjausta mosambikilaisille, jotka tulevat keskukseen kotiseurakunnistaan. Tarkoitus on kouluttaa heistä lähetystyöntekijöitä, jotka hankkivat itse kannatuksensa lähetystyöhön omassa maassaan, niiden keskuudessa, jotka eivät vielä tunne evankeliumia, sekä muualla maailmassa. Koulutuskeskuksen ulkomaiset tiimiläiset käyvät kielikoulun oppiakseen paikallista kieltä.

OM:n koulutuskeskus toimii läheisessä yhteistyössä Mosambikin Evankelisen Yhdistyksen kanssa (, jolla on 12 edustajaa Mocubassa). Parhaillaan kerätään rahaa tarvittavien majoitus- sekä opetustilojen rakentamiseksi keskukseen. Rakentamiseen käytetään paikallisia rakennusmateriaaleja ja metodeja: auringossa kuivatettuja mutatiiliä ja olkikatetta.

Mosambikilainen evankelista

Antonio Da Gama johtaa työtä, jota tehdään Mosambikissa. Hänellä on vaimo ja kaksi lasta. Nuoresta iästään huolimatta Antonio on ollut jo useita vuosia työssä Mosambikissa. Juhani Aholalla oli viimeksi helmikuussa mahdollisuus tavata hänet ja kysellä kuulumisia.

Jumala on Antonion kautta pelastanut useita noitatohtoreita. Mosambikissa on yleistä, että ihmiset kysyvät apua tai neuvoja noidilta. Useita demonivoimien vallassa olleita noitia on vapautunut Antonion ja tiimin julistettua evankeliumia heille. Antonio tarvitsee työlleen taloudellisia tukijoita. Haluatko tukea hänen työtään Mosambikin evankeliomiseksi?

Tukikohteet: Antonio Da Gama, viite: 1801 10917
Rakennusprojekti, Mosambik, viite: 8300 00005

Takaisin