OM-uutiset 3/2002

TE OLETTE VOITTANEET PAHAN (= perkeleen)

Juhani Ahola

"Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha." 1 Joh 2:14 Jumala haluaa nähdä lapsensa kasvavan ja saavuttavan täysikäisyyden. Suomen seurakunnan tila riippuu tästä. Lapset ovat ihania, mutta 10 vuotias vauva ei ole normaali! Johannes mainitsee kolme ryhmää: lapset, nuorukaiset ja isät. Keskitymme nyt nuorukaisiin.

NUORUKAISET
Nuorukaisista mainitaan seuraavat ominaisuudet:
1. He ovat voittaneet sen, joka on paha. Tässä ei ole kyse vain yleisestä pahuudesta vaan itse sielunvihollisesta perkeleestä ja sitä kautta myös hänen demonijoukoistaan.
2. He ovat voimakkaat.
3. Jumalan Sana pysyy heissä.

VOITTO JEESUKSESSA
Nuorukainen on oppinut näkemään asemansa Jeesuksessa. Vaikeuksia ja kiusauksia kohdatessaan hän ei syytä siitä Jumalaa koska hän tietää ettei Jumala ketään kiusaa, (Jaak 1:13). Vauvan ja nuorukaisen asema on ihan sama, mutta nuorukainen on paremmin siitä tietoinen ja elää asemastaan käsin. Uskova on JO voittanut Jeesuksessa.

Ef 6 paljastaa, että kaikki ihmiset ovat hengellisessä sodassa. Nuorukainen on oppinut tunnistamaan oman ajatusmaailmansa sotatantereen, sillä sota käydään korvien välissä. Kiusauksien tullessa nuorukainen havaitsee mielessään pahat ja kiusaavat ajatukset eikä anna niiden tehdä pesää. Perkele haluaa syöttää pahoja ajatuksia uskovan mieleen, jotta hengellinen kasvu pysähtyisi tai ainakin hidastuisi. (Heb 5:11-14) mainitsee lapsen ja täysi-ikäisen eron: "ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta."

Muistan yhden ajanjakson elämässäni kun mieleeni tuli jatkuvasti kauheita ajatuksia. Jokunen päivä siinä vierähti ennen kuin tunnistin ne ei minun vaan vihollisen ajatuksiksi. Kun havaitsin sen, puhuin ne heti Jeesukselle ja ZAP! Pahat ajatukset katosivat. Sitä ennen olin kauan aikaa vaivaantunut tuosta moskasta, koska ajattelin niiden olevan omiani, mutta kun havaitsin niiden olevan vihollisen, ne saivat kyytiä Jeesukselta. Minun vastuuni oli tuoda kiusaavat ajatukset alamaiseksi Jeesukselle. Näin sain elää todeksi Jeesuksen hankkiman voiton pahasta.

VOIMAKAS
Tästä pääsemmekin seuraavaan piirteeseen eli voimaan. Kaikilla uskovilla on sama voimanlähde. Kukaan ei itsessään ole voimakas, mutta kaikki ovat Hänessä voimakkaita. Nuorukainen on oppinut turvaamaan aktiivisesti Jeesuksen voimaan. Hän on oppinut näkemään oman vastuunsa asiassa. Nuorukainen ei ole enää ajatustensa heiteltävänä kuin sätkynukke. (Ef 4:14) "ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa"

SANA PYSYY HEISSÄ
Uskovaan istutettu Jumalan sana tekee hedelmää, kun maaperä on puhdas. (1Pt 1:23). Hengelliset ravinteet tulevat Jumalan sanasta Vanhasta ja Uudesta Testamentista. Jos jätät jonkun osan pois, samalla jätät tärkeitä ravinteita pois hengellisestä kasvustasi. Eikö maanviljelijäkin laita ravinteita maahan, jos hän huomaa maaperän olevan ravinteiden tarpeessa. Sanoohan Jumala: "Jokainen kirjoitus (ei vain osa siitä) on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta (alk. henkeyttämä), on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa," (2Tim 3:16).

Jumala valmistaa omansa Hänen sanansa kautta. Olet niin täynnä Henkeä kuin olet täynnä Jumalan sanaa (Joh 6:63; 7:38; Apt 4:31; Ef 5:18,19; Kol 3:15,16). "Joka uskoo minuun, niin kuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat." (Joh 7:38) 'huom. suomal. Raamatussa sanajärjestys on väärä'

Nykyään ajatellaan herkästi, että kun ihminen puhuu Jeesuksesta ja uskonnollisista asioista, hän on kristitty. "Joka sanoo: 'Minä tunnen hänet', eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valehtelija, ja totuus ei ole hänessä." (1Joh 2:4).

Oikea usko on uskoa niin kuin Raamattu sanoo! Jos ihminen väittää muuta, Jumala tuntee hänet valehtelijaksi. Jo pieni Jumalan lapsi juo sanan väärentämätöntä maitoa, koska hän tietää, että Herra on hyvä (1Pt 2:2). Jos ihminen ei tunne Jumalan sanan auktoriteettia ei hänellä ole mitään millä vastustaa pahaa. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa." (Mt 22: 29). Ihminen, joka pitää Raamattua vain ihmisten ajatuksina, ei ole vielä Jumalan lapsi.

USKOVAN KAUTTA
"että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2Tim 3:17 )Jumalan sana tekee uskovan valmiiksi Jumalan palvelukseen. Hyökkäysaseenaan vain miekka uskova puhuu niin kuin Jumalan sanoja, (1Piet 4:10).

PUHUTUN SANAN TÄRKEYS
Nuorukainen on oppinut Jeesukselta, että vihollista vastustetaan Jumalan sanalla ja joskus hän joutuu puhumaan sen ääneen, koska vihollinen ei muuten väisty. Näin nuorukainen on oppinut käyttämään Jumalan antamaa auktoriteettia vihollista vastaan. Raamattu kehottaa olemaan alamainen Jumalalle ja vastustamaan perkelettä niin se pakenee, (Jaak 4:7).

"Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti... Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus." (Ilm 12:11,17). Älä hämmästele sitä, että Jumalan sana on hyökkäyksen kohteena. Vihollinen tietää, että hänellä on vähän aikaa ja hän käyttää ihmisiä pilkatakseen Jumalan sanaa (2Tim 2:25,26) ja Hänen voimaansa. ..."tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen". (2Pt 3:16)

Kysymys kuten "Onko homoseksuaalisuus syntiä?" On eksytetyn ihmisen kysymys. (1Kor 6:9). "ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha."

SUHTEET: SYVÄ YHTEYS

Frank Diez

Ihmissuhteiden kehittämisessä ja ylläpitämisessä on tärkeää se, mitä kutsun syväksi yhteydeksi. Niin paljon yhteydestämme on pinnallista. Saatamme puhua säästä, maailmantilanteesta jne. mutta emme mene sen syvemmälle.

Syvällä yhteydellä tarkoitan sitä, että pääsemme pinnan alle, niihin aiheisiin, jotka meitä todella koskettavat, niihin ongelmiin joita meillä on, ja kipuihimme. Kerron esimerkin. Joitakin vuosia sitten vaimoni ja minä johdimme Operaatio Mobilisaation kesätiimiä. Pienessä tiimissämme oli noin yhdeksän eri kansallisuutta. Eräs asia, jota halusimme, oli yhteys keskenämme, niin että pääsisimme syvempään suhteeseen toinen toisemme kanssa ja voisimme vastata kunkin tarpeisiin. Kokoonnuimme aamuisin hartaushetkeen ennen päivän tehtäviä.

Kun olimme olleet yhdessä muutaman päivän, rakkautemme toisiamme kohtaan alkoi kasvaa ja aloimme odottaa ryhmältä, että he päästäisivät itseään näkyville vähän tavallista syvemmältä, jotta pääsisimme syvempään yhteyteen keskenämme.

Tiimissä oli eräs nuori nainen, joka oli hyvin ulospäin suuntautuva, pirteä ja innostunut, mutta tämä oli se mitä näkyi ulospäin, ei syvällä hänen sisällään. Kaikki mitä hän jakoi kanssamme, oli pinnallista eikä koskenut hänen todellisia tarpeitaan. Eräänä päivänä kävin hakemassa postin. Kun ihmiset ovat kaukana kotoa, kirjeet ovat hyvin tärkeitä ja odotettuja.

Näin, että tälle nuorelle naiselle ei ollut tullut kirjeitä, ja tiesin, että se satuttaisi häntä. Kun palasin leiripaikalle, annoin kirjeet eräälle veljelle jaettavaksi. Koko tiimi kerääntyi odottamaan, että heidän nimensä sanottaisiin. Tämä nuori nainen oli siellä muiden joukossa. Kun kirjeet oli jaettu, eikä hänen nimeään mainittu, hän veti heti "naamion" kasvoilleen ja sanoi: "no, kiitos Herralle etten saanut kirjeitä, eipä tarvitse vastata niihin." Kun muut lukivat kirjeitään, hän livahti huomaamatta ulos, istui maahan ja itki. Vaimoni meni hänen luokseen lohduttamaan häntä. Hän avautui vaimolleni ja alkoi kertoa elämänsä syvimpiä tunteita ja sitä, mitä oli kokenut lapsena jne. Loppujen lopuksi kysymys oli siitä, ettei hän tuntenut olevansa rakastettu.

Seuraavana aamuna hartaushetkessämme hän oli hyvin hiljainen. Pyysimme häntä kertomaan jotain tunteistaan muille. Aluksi hän oli hiukan vastahakoinen, mutta alkoi sitten kertoa. Näytti siltä, että kun hän pääsi alkuun, jatko tuli jo helpommin. Hän kertoi tuntevansa, ettei kukaan todella rakastanut tai hyväksynyt häntä. Että kaikki vain tuntuivat käyttävän häntä hyväkseen. Tiimi ei antanut hänelle hyviä neuvoja vaan rakkautta ja kaikki sanoivat, miten he arvostivat sitä, että hän kertoi asioistaan niin avoimesti. Kaikki osoittivat rakkautta hänelle. Hänen avoimuutensa avasi muutkin kertomaan enemmän asioistaan. Lopuksi tämä nainen sanoi, että kun hän aamulla tuli hartaushetkeen, hänellä oli suuri taakka mukanaan. Avautumisen jälkeen hänellä oli siitä enää yksi kahdestoistaosa. En ensin ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, mutta sitten huomasin, että meitä oli tiimissä 12 ja hänestä tuntui, että jokainen oli ottanut osan hänen taakastaan.

Jätä taakkasi Herran käteen, sanotaan Sanassa. Miten teemme tämän? Hänen ruumiinsa, seurakunnan, kautta. Jumala teki tuossa tiimissä jotain ainutlaatuista. Hän ei antanut meille vain syvää yhteyttä keskenämme, vaan käytti meitä evankeliumin viemisessä ihmeellisellä tavalla. Kun puhun "syvästä yhteydestä", tarkoitan sitä, että voimme jakaa ainakin joidenkin kanssa elämämme syvimmät asiat; kipumme, pettymykset, kiusaukset jne. ja mennä ohi niiden pinnallisten asioiden, joista usein puhumme. On sääli, että monet seurakuntamme on rakennettu niin, ettei tällainen yhteys ole mahdollinen.

Seurakunnassa on paljon ihmisiä, joilla on sisäisiä kipuja, mutta niihin ei koskaan tartuta, koska emme tiedä mitä todellinen yhteys on.

Syvään yhteyteen pääseminen on aluksi pelottavaa ja ihmiset haluavat paeta.

NAAMIO KASVOILLA
Joh. 8:32 "Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."

Olen usein ajatellut tätä jaetta ja ihmetellyt sitä, miksi niin monet Jumalan ihmiset eivät ole vapaita. Heitä sitovat edelleen pelot, estyneisyys, toteutumattomat unelmat jne. He pelkäävät astua esiin ja tehdä uusia asioita; heillä on paljon luovaa kykyä, mutta he eivät koskaan näytä päästävän sitä kokonaan esiin. Tähän voi olla useita syitä, mutta eräs joka nousee mieleeni on, että emme ole koskaan löytäneet itseämme ja eräs syy taas siihen on, että pidämme naamiota kasvoillamme. Paul Tournier sanoi: "Ulospäin näkyvä naamio, ulkoinen olemus pettää kaikki, niin vahvat kuin heikotkin. Kaikki ihmiset ovat oikeastaan heikkoja. Kaikki ovat heikkoja, koska he pelkäävät, pelkäävät joutuvansa tallatuksi. He pelkäävät, että heidän sisäinen heikkoutensa tulee julki. Heillä kaikilla on salaisia vikoja. Heillä on huono omatunto joidenkin tekojen vuoksi, jotka he haluavat pitää piilossa. He pelkäävät muita ihmisiä, Jumalaa, elämää ja kuolemaa. Se, mikä erottaa ihmiset toisistaan ei ole heidän sisäinen luonteensa, vaan se, miten he reagoivat tähän yhteiseen taakkaan." Tämä naamio estää meitä pääsemästä syvään yhteyteen ja siksi yhteytemme jää pinnalliseksi. Sellaisessa yhteydessä ei koskaan synny merkittävää keskustelua, se jää aina pinnalliseksi.

Room. 14:7-8 "Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle." Eräs tärkeä osa sellaista syvää yhteyttä, jossa opimme ottamaan naamion pois, on että löydämme itsemme. Löydämme itsemme vapautumalla omista taakoistamme. Emme koskaan löydä itseämme yksinäisyydessä vaan ainoastaan antamalla itsemme muille. Itsensä antaminen on avoimena olemista toisen ihmisen edessä. Kun ihminen on tehnyt tämän, hän on saavuttanut voiton. Hän alkaa tuntea suurta vapautta, koska olemalla avoin toiselle hän on tullut avoimeksi myös itselleen.

Joitakin vuosia sitten tapasin erään veljen, jolla oli jokin ihosairaus. Hänen ihonsa kesi pois, niin kuin hän olisi polttanut itsensä auringossa. Muita se ei häirinnyt, mutta se häiritsi häntä itseään. Hänestä tuntui, että ihmiset karttelivat häntä tämän sairauden vuoksi. Suojellakseen itseään hän alkoi rakentaa muuria ympärilleen. Aina kun joku yritti lähestyä häntä, tämä muuri oli vastassa ja sai lähestyjän perääntymään. Kun näin tapahtui, tämä veli ajatteli, että se johtui hänen ulkonäöstään ja niinpä hän kasvatti muuria lisää, mikä sai ihmiset vetäytymään vielä kauemmaksi.

Eräänä päivänä tämä veli otti askelen kohti naamion riisumista ja kertoi tunteistaan. Se oli totuuden hetki. Ihmiset, joille hän asiasta kertoi, pystyivät sen jälkeen kertomaan hänelle, mitä he todella ajattelivat hänen sairaudestaan. Hän alkoi nähdä, että itse asiassa ihmisiä ei karkottanutkaan tuo sairaus vaan se naamio, joka hänellä oli. Tämä veli oli ajatellut, ettei koskaan menisi naimisiin ja saisi perhettä. Olen iloinen voidessani kertoa, että hän on naimisissa ja on erään kotimaansa seurakunnan pastorina. Mitä hänelle tapahtui? Hän jakoi taakkansa muiden kanssa ja löysi itsensä. Apostolien tekojen 2:42 sanotaan, että alkuaikojen uskovat "elivät keskinäisessä yhteydessä". Tällaista yhteyttä tarvitaan; elämää muuttavaa yhteyttä. " Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."

PERUSTARPEIDEN TÄYTTÄMINEN
Room. 5:5 "Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen."

Eräs asia, jonka olen matkustellessani oppinut on, että riippumatta siitä mistä kulttuurista tulemme tai mitä kieltä puhumme, meillä on kaikilla samat inhimilliset perustarpeet. Mitkä? Hyväksymisen, rakastamisen, rakastetuksi tulemisen ja itsensä arvostamisen tarpeet. Eräs psykologi sanoi, että mielen sairautta ei ole olemassakaan, ellei aivoissa ole jotain vammaa. Hän tarkoitti, että jos ihmisen perustarpeita ei tyydytetä, ne aiheuttavat outoja asioita, jotka toiset ihmiset tulkitsevat mielen sairaudeksi. Näemme tämän lapsissamme ja niissä asioissa, joita he tekevät. Katsomme heitä usein ja ajattelemme, että he ovat outoja eivätkä "ihan kunnossa". Syy siihen, että he tekevät näitä asioita - käyttävät huumeita, seksiä, alkoholia jne. - on että heidän perustarpeensa eivät tule tyydytetyiksi.

Näemme Joe Blow'n (nimi keksitty) seisovan kadunkulmassa huutamassa, että hän on Abraham Lincoln. Ajattelemme, että hän on päästään sekaisin, vaikka todellisuudessa kukaan ei tunnista häntä Joe Blow'ksi eivätkä hänen tarpeensa tule tyydytetyiksi; Abraham Lincolnin kohdalla asia on aivan toisin.

Meillä kaikilla on tarve tulla hyväksytyksi, kuulua johonkin. Tämä on vahva inhimillinen tarve. Yksi syy, miksi evankeliointimme joskus epäonnistuu, on että on vaikea saada ihmistä lähtemään yhdestä valtakunnasta (pimeyden valtakunnasta) ja tulemaan toiseen (valon valtakuntaan). Hyväksyntä lukitsee meidät omaan valtakuntaamme. Valon valtakuntaan siirtyäksemme meidän täytyy kokea hyväksyntää. Siksi pienet ryhmät ovat vahvoja, silloin kun hyväksyntä tulee niissä näkyviin. Paul Tournier sanoi: "Ihmisten yksinäisyys liittyy pelkoon.

Ihmiset pelkäävät toisiaan, pelkäävät murskaantumista elämässä, pelkäävät etteivät tule ymmärretyiksi." Toinen esille tuleva tarve on itsensä arvostaminen. Kun ymmärrämme, että olemme jonkin arvoisia jollekulle, sillä on suuri merkitys elämällemme.

Kun koemme todellista yhteyttä, alamme nähdä, että olemme samassa veneessä toisten kanssa ja lisäksi meillä on kyky vastata toisten tarpeisiin. Kun täytämme toisten tarpeita huomaamme, että omatkin tarpeemme tulevat täytetyiksi. Jumala on luonut meidät tällaisiksi. Meidät on luotu yhteyteen. Voidaksemme rakentaa Hänen seurakuntaansa, meidän on löydettävä syvä yhteys.

Eräs tänä päivänä eniten väärin ymmärretty sana on RAKKAUS. Käytämme sitä niin moniin tarkoituksiin. Rakastan koiraani, kissaani, jäätelöä, naapuriani, ja sanomme "rakastan Jumalaa". Usein kuitenkin se, mitä pidämme rakkautena, on vain tunteellisuutta. Rakkauteen täytyy aina liittyä totuus. Ne ovat erottamattomat. Ne kulkevat aina yhdessä. Meillä kaikilla on kolme hyvin tärkeää tarvetta. Näemme niiden kaikkien täyttyvän Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Meidät hyväksytään Hänessä; tiedämme että Hän rakastaa meitä, sillä suurempaa rakkautta ei ole kuin antaa henkensä ystäviensä edestä, ja tämän Herra Jeesus teki. Se tarkoittaa myös, että olemme Jumalan silmissä mittaamattoman arvokkaita, meillä on arvo itsessämme.

Roomalaiskirjeen 5:5 sanoo, että Jumala on vuodattanut rakkautensa sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Tämä rakkaus tulee Jumalalta Pyhän Hengen kautta, mutta me koemme sen Hänen ruumiinsa kautta. Tässä yhteys astuu kuvaan.

MINÄ OLEN HERRA SINUN JUMALASI

Asko Alajoki

Suhteemme Jumalaan riippuu täysin suhteestamme Raamattuun ja päinvastoin. Jos emme ota Raamattua Jumalan sanana ja ilmoituksena, niin emme voi myöskään tuntea häntä. Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja voimme myös ymmärtää häntä hänen luomistekojensa kautta. Kun meillä on henkilökohtainen suhde Jumalaan, niin se auttaa meitä ymmärtämään häntä.

Me elämme sen jumalakuvan mukaan, mikä meillä on Jumalasta, oli se sitten oikea tai väärä. Kaikilla ihmisillä on jollain tavoin puutteellinen kuva pyhästä kaikkivaltiaasta Jumalasta. Jumalakuvaamme vaikuttavat myös erilaiset ihmissuhteet ja kokemukset.

Se millaiseksi koemme suhteemme maalliseen isäämme, heijastuu usein suhteeseemme taivaalliseen Isään. Kuva maallisesta isästä projisoituu meidän henkilökohtaiseen kuvaamme Jumalasta. Jos maallinen isämme on kova ja anteeksiantamaton, niin mahdollisesti koemme taivaallisen isämme myös kovana ja anteeksiantamattomana. Jos meillä on vaativa isä, niin voimme kokea Jumalan vaativaksi, emmekä löydä häntä helposti armahtavana Jumalana. Monilla ihmisillä on ollut vaikeuksia ymmärtää Jumalaa, kun huonot kokemukset merkittävissä ihmissuhteissa ovat johtaneet väärään kuvaan ja ymmärrykseen Jumalasta.

Millainen jumalakuva on kristityllä, joka sanoo synnin luvalliseksi? Tämän kevään suuri keskustelunaihe on ollut samaa sukupuolta olevien parisuhdelaki. On ollut yllättävää, että monet teologit ja kirkon johtajat ovat olleet hyväksymässä suhdetta, mikä Raamatussa moneen kertaan hyvin selkeästi kielletään. Miten tämä on mahdollista? Ainoan vastauksen tähän teologien ristiriitaiseen toimintaan voin löytää siitä, että he eivät usko Raamattua ainakaan näiltä osin Jumalan ilmoittamaksi sanaksi.

Minun logiikkani sanoo, että jos kunnioitan Jumalaa Jumalana, niin kunnioitan myös Hänen sanaansa ja haluan olla sille kuuliainen. Eräät teologit, jotka ajavat samaa sukupuolta olevien suhdetta hyväksyttäväksi, ovat eräissä kannanotoissaan selvästi ilmaisseetkin, että he eivät usko Raamattuun.

Samaa sukupuolta olevien suhteen hyväksyntä kirkossa ja kristillisissä piireissä on jäävuoren huippu jostain paljon vakavammasta asiasta. Vakava asia on se, ettei uskota Raamattua kokonaan Jumalan antamaksi pyhäksi sanaksi, jossa hän ilmoittaa itsensä, ja missä hän myös antaa meille ohjeet, kuinka elää yhteiselämää toinen toisemme kanssa. Tästä nousee se, että synti sanotaan luvalliseksi. Pian riitelemme eutanasiasta ja moniavioisuudesta.

Jos emme usko Raamattuun, niin on täysin mahdoton uskoa Raamatun ilmoittamaan Jumalaan. Sen sijasta uskomme johonkin muuhun, minkä olemme mielessämme itsellemme luoneet Jumalan sijaan.

Jokainen voi tuntea Jumalan ja on vastuussa siitä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa siitä, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus tuntea Jumala hänen luomistöidensä perusteella. Jopa niin hyvin, että Jumala laittaa ihmiset tämän tiedon pohjalta vastuuseen, kun he ovat hylänneet Jumalan ja ovat alkaneet palvella luotuja elävän Jumalan asemasta.

Tämä on aika pelottava Raamatun totuus, missä Jumala antaa ihmiselle suuren vastuun. Se on myös haastavaa. Meillä on mahdollisuus tuntea Jumala, kun vain haluamme, jo sen yleistiedon pohjalta, minkä Jumalan luomistyöt antavat. Jos sitten hylkäämme Jumalan ja alamme palvoa hänen sijastaan jotain muuta, niin Jumala hylkää ihmisen elämään omien himojensa mukaan.

Tästä Paavali kirjoittaa näin: "Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen" (Room 1:24-25)

Nykyajan ihminen luulee saaneensa itselleen suuren vapauden, kun hän on hylännyt Jumalan ja elää valtoimenaan omia himojensa mukaan. Lopputulos tästä on ihmisen oma tuho. Voimme nähdä ympärillämme kasvavassa määrin ihmisiä, jotka ovat tuhonneet oman elämänsä ja usein muidenkin elämän suuressa vapauden huumassa, mikä todellisuudessa on sitä, että Jumala on jättänyt ihmisen tuhoamaan itsensä.

Paavali vielä erityisesti korostaen kirjoittaa: "Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan." (Room 1:26-27)

Olisi helppoa, jos kaiken tämän luettuamme voisimme sanoa, että se on heidän asiansa, eikä se kosketa minua. Raamattu kuitenkin selvästi osoittaa, että Jumala käsittelee ihmisiä yksilöinä, perheinä, kylinä, kaupunkeina ja kansakuntina. Jos sinä elät pyhää Jumalalle kelpaavaa elämää, niin olet siunaukseksi perheellesi ja kaupungillesi. Synnissä elävä vetää rangaistusta perheensä, kylänsä ja maansa ylle. On harhaluulo kuvitella, että meidän elämämme olisi yksityisasia. Elämämme voi olla ympäristöllemme siunaukseksi tai päinvastoin.