Takaisin

OM-uutiset 4/2000

Devoluutio, Juhani Ahola

Kuka vastaa lähetin toimeentulosta?, Asko Alajoki

Eilispäivän totuus pätee tänäänkin, Charles Price

Sateenkaaren alla Nepalissa, Debbie Meroff

Afgaaniprojektit

Pääkirjoitus: Juhani Ahola

Synti on tullut yhä julkisemmaksi ja hyväksytymmäksi. Se mikä kymmenen vuotta sitten oli kauhistuttavaa, on tänään jopa ihailtavaa. Jokainen sukupolvi "parantelee" edellisen sukupolven lihallisuuksia ja syntejä, jopa keksii uusiakin. Esimerkiksi sodomalaiset keksivät uusia syntejä ja saivat nimensä historiaan.

Sukupolvemme on tehnyt myös omat keksintönsä, esimerkkeinä armomurha ja abortti. Tämä on ihmisen jatkuvaa sotatilaa Jumalan hyviä ja elämää suojelevia käskyjä vastaan. Tässä mielessä voidaan puhua Devoluutiosta. 2Tim 3:13 "Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen."

Mitä kauemmin kansa elää ilman Jumalan sanaa, sitä alhaisemmaksi ihmisten elämä menee. Tuomarien kirja kertoo meille tyypillisen "kristillisen" historian. Jumala ilmestyi armossaan ja antoi herätyksen. Mutta vapautta alettiin käyttää oman itsekkyyden ja lihallisuuden hellimiseen, mikä johti apatiaan ja synnin orjuuteen (elämään synnissä). Gal 5:13.

Vain Jumalan antama herätys voi muuttaa maan historian ja nostaa ihmiset elämään Jumalan tarkoittamaa elämää. Myös Suomessa on menossa lakien ja elämän devoluutio, liukuminen Jumalan varjeluksesta ihmisten hullutusten suohon. Jokainen haluaa tehdä, mikä hänen omasta mielestään on oikein (Tuom 17:6; 21:25).

Jumalan sana tuli

Lk 3:1-2 "Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan neljännysruhtinaana ja Lysanias Abilenen neljännysruhtinaana, siihen aikaan kun Hannas oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa."

Israelissa kuninkaat hallitsivat, ylipapit hoitivat bisneksiään, mutta kaikkein tärkein tapahtuma tuona historian hetkenä oli, kun JUMALAN SANA TULI JOHANNEKSELLE. Halleluja! Tavallinen pulliainen, todella ulkoisesti mitätön mies, sai HERÄTYKSEN -avaimet, ja Israelin historia muuttui. Valtion muut tapahtumat jäivät kaiken tuon varjoon.

Jumalan sanan puuttuminen maasta, en tarkoita vain hyllyistä vaan ihmisten elämästä, on pahempi asia maalle kuin 7 vuoden kuivuus (Aamos 8:11).

Parasta maalle: ekologos

Lähetystyötä on moitittu siitä, että se muuttaa paikallisten asukkaiden kulttuuria ja tapoja. Kulttuuri tulee ottaa huomioon, mutta meidän on hyvä ymmärtää, että siellä missä Jumalan sanaa julistetaan ja se vastaanotetaan, siellä myös ihmiset vapautuvat syyllisyydestä ja synnistä palvelemaan ei vain Jumalaa vaan myös toinen toistaan. Itsekkyys, vääryys ja kaikkinainen epärehellisyys paljastuvat ja tulevat tuomituiksi jo täällä ajassa. Perkeleen juonet tulevat päivänvaloon, ja ihmiset kauhistuvat sitä, mitä ovat harjoittaneet (2Kr 12:21, Snl. 14:34). Näin Jumalan sana puhdistaa synnin myrkyttämän maan (sydämen). Tämä on parasta ekologiaa, sanoisinpa ekologosta (= sana).

Vastuussa

Jumalan pyhällä on vastuu seurakunnan kanssa olla suolana tälle maalle ja aina maan ääriin saakka. Missä Jumalan sana ei ole käytössä, siellä saatana on valtaamassa hänelle kuulumatonta maata (ihmisten mieliä).

Vaikka Jumalan sana on kuin miekka, sillä on myös voima parantaa. Kuin suola, joka kirvelee synnin harjoittajan haavoissa. Pieni huuto ja herjaus ei ole muuta kuin elämän merkki, sillä Jumalan sana ei ole ihmisten mukaista, maallista (Gal 1:11) vaan taivaallista mannaa, ja siksi luonnollinen ihminen vastustaa sitä. Hän ei vielä tunne Jumalan hyvää tahtoa. " ... yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta. Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä..." Fil 1:28-30.

* Lajin heikentyminen ja korruptoituminen. Vastakohta kehitysopille, jossa luullaan, että lajit kehittyvät. Hömppäpuhetta tuo kehitysoppi sanon minä. J.A.

Takaisin ylös

Asko Alajoki

Operaatio Mobilisaatio on ns. uskonlähetys (faithmission). Tällä termillä tarkoitetaan lähetysjärjestöä, joka taloudellisissa asioissa luottaa ensisijaisesti Jumalan huolenpitoon. Viime vuosisadalta kuuluisiksi tulleet Hudson Taylor, Kiinan sisämaalähetyksen perustaja ja johtaja, sekä suuria orpokoteja Englannissa ylläpitänyt saksalainen George Myller ovat uskonlähetysten suuria esikuvia. George Myller piti yllä orpokoteja ensisijaisesti rukoilemalla varoja tähän. Hän myös raportoi ja kertoi niistä monista suurista rukousvastauksista, mitä hän oli saanut. Hudson Taylor ja hänen järjestönsä informoivat tarpeista ja rukoilivat, että Jumala täyttää tarpeet. Jumala siunasi näitä kahta miestä ja heidän työtään.

OM on pyrkinyt toimimaan tämän saman esimerkin mukaan. Kun itse liityin OM:oon 1972, tarvitsimme tietysti taloudellista tukea voidaksemme lähteä lähetystyöhön. Keskeisin ratkaisu tähän oli rukouksemme, että Jumala täyttäisi taloudelliset tarpeet ja nostaisi uskollisia ystäviä esirukoilijoiksi ja taloudellisiksi tukijoiksi. Ei ollut lupa kertoa taloudellisista tarpeista, ellei joku tullut ja kysynyt sitä, minkä jälkeen tarpeet ja tilanne selvitettiin. Ei ollut myöskään lupa organisoida kolehtia. Jos joku teki sen sinun puolestasi, se oli hyväksyttävää. Jos sitten taloudelliset tukijat ja esirukoilijat jostain löytyivät, se oli merkki siitä, että Jumala halusi lähettää tämän ihmisen lähetyskentälle. Minulla on edelleenkin ystäviä, jotka 28 vuotta myöhemmin rukoilevat ja tukevat taloudellisesti perhettämme, että voimme olla mukana Jumalan Valtakunnan työssä. Kiitos teille, pidän teitä uskon sankareina.

Tämä oli todellinen uskon testi uudelle lähetystyöhön lähtöä suunnittelevalle. Uusi lähetti joutui kantamaan vastuun lähetyskentälle lähtemisestä ja siihen tarvittavista varoista. Näin tapahtuu usein tänäänkin.

Yksi merkittävimmistä syistä, mitkä estävät uutta lähettiä lähtemästä, on taloudellisten tukijoiden ja lähettäjien puute, vaikka esimerkiksi OM:ssa on jo lupa kerätä kolehteja ja esittää taloudelliset tarpeet paremmin kuin ennen. Luulen kuitenkin, että taloudellisten kannattajien puutteen takana on joitain paljon merkittävimpiä syitä kuin vain lähettäjien puute, mikä on lopulta se ulkoisesti nähtävä syy.

Useilla suomalaisilla lähetysjärjestöillä on viime vuosina ollut potentiaalisia lähtijöitä lähetystyöhön. Mutta puute lähettäjistä on estänyt kaikkien halukkaiden lähettämisen. Mutta nyt on tultu siihen vaiheeseen, että useimmilta lähetysjärjestöiltä puuttuu myös potentiaalisia lähtijöitä, niin että lähetyskurssejakaan ei ole voitu järjestää.

OM:lla on yleensä aina ollut enemmän potentiaalia ottaa uusia lähettejä kuin on ollut uusia lähtijöitä. Usein meillä on ollut lähetystyöhön tai kotimaan toimiston työhön halukkaita ilman lähettäjiä ja taloudellisia tukijoita. Mukaantulo onkin liian usein tyssännyt varojen puutteeseen. On kuitenkin ollut ilahduttavaa, että ne, jotka todella rukoillen ovat tehneet työtä kuukausia ja vuosia kannatuksen löytämiseksi, ovat lopulta lähes poikkeuksetta voineet lähteä. Heidän lähetyskutsumuksensa on näin tullut myös koeteltua.

Kenen sitten pitäisi ottaa vastuu uuden lähetin lähettämisestä tai kotimaantyöntekijän kannatuksesta? Parhaimmillaan lähetin oma seurakunta tuntee ja voi välittää uudesta lähetystyöntekijästä, ja vastaanottaa kentältä palaavan lähetin uudelleen huollettavakseen. Tähän antaa hyvän esimerkin Apt 13, missä Pyhä Henki käski erottaa seurakunnan johtajista kaksi lähetystyöhön, nimittäin Barnabaan ja Sauluksen eli Paavalin. Nämä ensimmäiset kristityt lähetystyöntekijät olivat vastuussa työstään seurakunnalleen Antiokiaan ja saivat tukea tältä.

Valitettavan usein lähetti ei ole oman kotiseurakuntansa lähettämä edes osaksi, vaan tukijoina toimivat yksityiset henkilöt ja mahdollisesti monta eri seurakuntaa. Tällaisessa tapauksessa lähetistä ei aina pidetä kunnolla huolta, kun päävastuu ei ole oikein kenelläkään. Monilla OM:n läheteillä tai kotimaantyöntekijöillä on tällainen tausta. Tästä syystä moni työntekijä ei saa riittävää kannatusta. Näin työntekijästä tulee lopulta se ainoa, joka on vastuussa omasta kannatuksestaan. Tämä asia tulisi muuttua.

Jos sinä olet jonkun OM:n työntekijän ystävä, esirukoilija ja/tai taloudellinen tukija, ota yhteyttä häneen ja kysy, mitä hänelle kuuluu, ja kysy, miten hyvin hänen taloudellinen kannatuksensa on hoidettu. Jos sitten kuulet, että ystäväsi ei saa riittävää kannatusta, niin sinä olet avainasemassa tukemalla, rukoilemalla ja etsimällä uusia tukijoita, että ystäväsi voi jatkaa kutsumustyötään lähetyskentällä, kotimaantoimistossa tai missä hän sitten onkin. Luultavasti useampia meistä tällainen vastuu pelottaa. Rukoile kuitenkin asian puolesta. Jumala varmastikin haluaa antaa sinulle uskoa ja rohkeutta tehdä, mitä sinun pitää tehdäkin.

4. Moos 18 selvittää joukon periaatteita, miten Jumala järjesti leeviläisten ja pappien toimeentulon. Leevin sukukunta ei saanut viljelysmaata, jotta he maanviljelyksen sijasta toimisivat pappeina ja käytännön palvelustehtävissä ilmestysmajassa. Jumala määräsi, että muiden 11 sukukunnan piti tuoda kymmenykset Jumalalle, joka sitten antoi ne leeviläisille, mistä he saivat elantonsa. Papeilla oli myös oikeus syödä tietty osa israelilaisten tuomista uhreista. Tästä tuli osa heidän elantoaan. Leeviläiset maksoivat saamistaan kymmenyksistä kymmenykset papeille. Näin Jumala piti huolta siitä, etteivät papit ja leeviläiset lähteneet maallisiin töihin, kun he saivat elantonsa temppelin tehtävistä.

Kymmenysten ja pakollisten uhrien lisäksi oli mahdollisuus antaa vapaaehtoisia lahjoja ja uhreja. Mutta ne olivat nimenomaan vapaaehtoisia. Raamattu puhuu esimerkiksi niistä, jotka antoivat, kun heidän sydän vaati heitä siihen. Läpi Raamatun antamiseen on liittynyt vapaaehtoisuus.

Paavali vahvisti Vanhan testamentin periaatteen sanomalla, ettei puivan härän suuta pidä sitoa ja että työntekijä on palkkansa ansainnut. Jumalan valtakunnan työntekijällä on siis oikeus saada elantonsa tekemästään työstä. Ovatko säädökset kymmenyksistä voimassa Uudessa liitossa? Jeesus meni opetuksessaan pidemmälle kuin kymmenykset. Hän opetti kaikkensa antamista Jumalalle, mihin liittyy myös se, että luotetaan Jumalan huolenpitoon elämässä. Jeesus sanoi rikkaalle nuorukaiselle, "Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna köyhille." Kun köyhä leski antoi kaksi ropoa eli kaiken, mitä hänellä oli, niin sen Jeesus antoi muille esimerkiksi. Mutta antaminen oli aina vapaaehtoista. Paavalikin sanoo: "Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta: sillä iloista antajaa Jumala rakastaa."

Takaisin ylös

Eilispäivän totuus pätee tänäänkin

Charles Price,
Capenwray-raamattukoulun johtaja, Lancashire (GB)

Nykypäivän opiskelijat sekä opiskelijakulttuurit korostavat enemmän käytännöllisyyttä kuin teologiaa. Kysymys on paremminkin "mikä toimii?" kuin "mikä on totuus?". Ihmiset haluavat tehdä elämäänsä helpommaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Jos vain kerromme tavalliselle kadun miehelle vanhurskauttamisesta uskon kautta, se ei häntä kiinnosta. Mutta häntä kyllä kiinnostaa se, miten hän voisi löytää elämälleen enemmän merkitystä.

Tämän päivän erilainen ajattelutapa ei ole vaikuttanut tavoitteisiimme, mutta lähtökohta on uusi. Meidän on rakennettava siltaa, pystyttävä yhdistämään totuus siihen, missä ihmiset ovat. Jos seisot molemmilla jaloilla tukevasti Raamatussa, sinulla on totuus, mutta sinulta puuttuu kosketus tähän päivään. Jos taas seisot molemmilla jaloilla siinä, missä ihmiset todellisuudessa ovat, sinulla on kosketus nykypäivään, mutta et pysty viemään ketään sillan yli totuuteen. Meidän on katsottava pitemmälle taaksepäin. John Stott sanoi jokin aika sitten, että hänen hyvin tunnettu kirjansa Basic Christianity ei enää lähde siitä, missä ihmiset todellisuudessa ovat. Ihmiset eivät pysty yksinkertaisesti aloittamaan Raamatun apologeettista tutkimista ilman, että he haluaisivat tietää, tulevatko heidän löytämänsä periaatteet toimimaan.

Kristillisen elämän päämääränä on muokata meitä sellaisiksi, miksi meidät alunperin luotiin: Kristuksen kuvan kaltaisiksi. Tämä on joskus tuskallinen tie. Kun Jumala kutsui profeetta Jeremian työhön 40 vuodeksi, Hän teki Jeremialle selväksi sen, kenen aloitteesta oli kysymys: "Minä kutsuin sinut ennen kuin olit edes syntynyt". Koko 40-vuotisen uran jälkeen Jeremialla oli tuskin mitään näyttöä työstään. Hänet vietiin Egyptiin vasten tahtoaan, ja siellä hän myös kuoli. Kuitenkin hän jätti jälkeensä kirjakäärön, joka tuli osaksi Raamattua. Jeremia toi julki ahdistuksensa ja sisäisen sekasortonsa, pelon siitä, että Jumala on pettänyt hänet. Hän koki itsesääliä ja masennusta. Jos hän eläisi nykypäivänä, hänet lähetettäisiin terapiaan siinä toivossa, että hän pääsisi vapauteen epäonnistumisen tunteestaan.

Mikä oli Jumalan neuvo Jeremialle? "Ryhdistäydy, hyvä mies. Jos sinua nyt jo väsyttää, et ole vielä nähnyt mitään." Tulokset eivät ole työssämme tärkeintä, vaan sen perusteet. Jumala halusi Jeremian - ja meidänkin - ymmärtävän tämän.

Syntikäsitys on muuttunut voimakkaasti huonompaan suuntaan. George Whitfield saarnasi suoraan ihmisten omilletunnoille, ja kuulijat itkien huusivat Jumalalta armoa. Nykypäivän ihmisten omatunto ei ole yhtä herkkä. Television iltauutisista meitä pommitetaan kaikenlaisella pahalla; näemme kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta, nälänhätää, sairauden turvottamia lapsia, kuolemaa, suurtuhoja. Mainostauon aikana menemme keittiöön hakemaan kupin kahvia. Elämä ei tee meihin enää vaikutusta, koska olemme jo nähneet niin paljon ja meistä on tullut tunnottomia; sama on tapahtunut synnin suhteen.

Jopa raamatuntutkijoilla on joskus vaikeuksia nähdä synti syntinä. Sitä pidetään virhearviointina, vääränä valintana; sen sijaan että tunnustettaisiin kapina Jumalaa vastaan, ajatellaan, että ihminen on joutunut vääryyden ja synnin kohteeksi, uhriksi. Monille synti on syntiä vasta, jos siitä jää kiinni. Seuraukset tuntuvat olevan aina samat, kaikki ovat hyvin nopeita sanomaan, että he ovat selvittäneet asian Jumalan kanssa. Tätä pidetään katumuksena. Mutta onko katumus vain tunne tai vain ajatus, vai onko se jotakin, mitä on tehtävä? Kreikaksi se on "metanoia" - mielenmuutos; se tapahtuu mielessä, ajatusmaailmassa. Johannes Kastaja sanoi, että meidän tulisi kantaa hedelmiä, joissa kääntymyksemme näkyy - se on jotakin, mitä meidän tulee tehdä. Tästä syystä uskon, että on olemassa ennakoivaa katumusta.

Jos muutat mieltäsi sen jälkeen, kun olet jo tehnyt syntiä, sinulla on siivottavana koko sotku, synnin seuraukset. Mutta voit tehdä parannusta jo ennen kuin lankeat syntiin, jos muutat mieltäsi jo syntiä ennen. Kun kohtaan seksuaalisia kiusauksia, enkä päätä etukäteen siitä, miten niihin vastaan (siis tee parannusta etukäteen), minun täytyy taistella jok'ikinen taistelu erikseen sitä mukaa kuin ne tulevat eteen. Parannuksessa eläminen ei tarkoita sitä, että sairaalloisesti tuijotan omia epäonnistumisiani. Parannuksen tulisi olla jatkuva asenne, mikä ennakoi lankeemuksen syntiin ennen kuin se tapahtuu.

Synti ei ole ongelma ensisijaisesti sen vuoksi, mitä se tekee meille. Synti voi olla nautinnollista; Raamattu puhuu siitä, miten synti voi tuoda hetkellistä nautintoa. Synti rikkoo sitä tarkoitusta vastaan, mitä varten Jumala on meidät luonut. Elämämme tulisi edustaa Jumalan kaltaisuutta, ja se, miten vajavaisia olemme tähän kuvaan nähden, on syntimme mitta. Silloin annamme Jumalasta väärää kuvaa.

Ihminen oli ennen oman maailmankaikkeutensa keskipiste. Tiedämme, että tämä ei ole enää totta. Samalla tavalla seurakunnan mielessä kristitty on Kristuksen toiminnan keskipiste. "Minä olen kiintopiste. Jeesus tuli maailmaan minua varten; Hän tuli puhdistamaan minut ja tekemään elämääni paremmaksi, tuomaan minulle täyttymystä. Se mitä Kristuksesta tiedän, on suhteessa siihen, mikä vaikutus Hänellä on minun hyvinvointiini. Sen vuoksi olen kiinnostunut Kristuksesta."

Et voi koskaan olla liian heikko Jumalalle; vaara piilee siinä, että voit olla liian vahva. Meille ei ole lainkaan haitaksi ymmärtää, että meitä ilmankin voi tulla toimeen. Ajattelussamme on tapahduttava radikaali muutos: Kristuksesta täytyy tulla kiintopiste; me olemme täällä Häntä varten. Jumala loi maailmankaikkeuden Pojalleen mielihyväksi. Niinpä minun täyttymykseni ei löydy siitä, että keskityn itseeni, vaan siitä, että Jumala ja hänen tarkoitusperänsä saavat olla elämäni keskipiste.

Rannekkeet eivät riitä

Tämän päivän seurakunnassa kristillisyys on tavallaan loitontunut Kristuksesta itsestään. Puhumme menetelmistä ja periaatteista, ja niillä on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Tutkin jokin aika sitten erästä kristillistä johtajuutta käsittelevää lehteä, ja halusin nähdä, kuinka monta kertaa sana Jeesus tuli esiin: sana esiintyi kaksi tai kolme kertaa sellaisissa sanonnoissa kuin 'Jeesuksen Kristuksen seurakunta', mutta ei kertaakaan sellaisessa yhteydessä, missä puhuttaisiin Hänen työstään meissä!

Monet johtajat palavat loppuun työssään, koska heidän voimansa ei ole Kristuksessa Jeesuksessa. Jeesus kutsui meitä luokseen, jotta Hän voisi antaa meille levon: kyse ei ole niinkään vuodelevosta, vaan paremminkin sitä kuvaisi autolla-ajo. Sinun tulee pysyä valppaana ja se vaatii kurinalaisuutta, mutta moottori antaa voiman ja liikkeen.

Tarvitsemme työssämme terveitä johtoperiaatteita. Tarvitsemme näkyä ja strategiaa. Mutta voi olla, että jätämme Jeesuksen prosessin ulkopuolelle. Hän on yksinkertaisesti vain keulakuva, jonka nimi on virallisessa kirjepaperissamme. Tätä kuvaa parhaiten suuren suosion saavuttanut What Would Jesus Do? (WWJD) -liike (Mitä Jeesus tekisi?). Tästä on Yhdysvalloissa tullut 30 miljoonan dollarin liikeyritys. Sanonnassa oletetaan, että Jeesus ei ole täällä, mutta jos Hän olisi, mitä Hän tekisi? Meidän tulisi paremminkin kysyä, mitä Jeesus tekee, nyt parhaillaan. Jeesus sanoi, että Isä tekee työtä (nyt) ja Hän itse tekee työtä (nyt). Jeesus ja Isä ovat yhtä, joten mitä Isä tekee, myös Jeesus tekee. Jeesus ei koskaan kysynyt: "Mitähän Isä tekisi?"

Opetuslapset usein ymmärsivät asioita väärin, vaikka olivat olleet kolme vuotta läheisessä yhteistyössä Jeesuksen kanssa. Miten me uskaltaisimme olettaa, että tiedämme, mitä Jeesus tekisi? Hän tekisi varmaan jotain täysin odottamatonta, niin kuin Hän teki omana aikanaankin. Taivaaseenastumisensa jälkeen Hän asui opetuslapsissaan niin, että Pietari voi helluntaipäivänä sanoa, etteivät helluntai-ihmettä suinkaan tehneet apostolit, vaan Kristus, joka heissä asuu. WWJD tekee Jeesuksesta epäjumalan. Meidän ei tulisi pyytää Jumalalta voimaa, sillä Raamattu sanoo, että Herra ON meidän voimamme. Tämän tosiasian ymmärtäminen on ollut keskeisenä asiana monissa merkittävissä kristillisissä liikkeissä ja tapahtumissa. Kristillinen elämä ei ole vain sitä, että minä elän Jumalalle, vaan paremminkin sitä, että Hän elää minussa Pyhän Henkensä kautta. Kun Paavali sanoo, että Jumalan lahja on iankaikkinen elämä, se tarkoittaa enemmän kuin että Jumala antaa meille lahjana iankaikkisen elämän - Jumala itse on se lahja.

Haastattelu: Greg Kernaghan
Käännös: Anni Kernaghan

Takaisin ylös

Sateenkaaren alla Nepalissa

Debbie Meroff

Hän ajatteli olevansa vain kirjanpitäjä. Lisäksi hän kärsi haavaumista, eikä perheväkikään ollut innokas laskemaan häntä menemään minnekään. Oliko vain mielikuvitusta, kun hän kuuli sisällään kuiskauksen, että hän voisi olla palvelemassa Jumalaa jossakin kaukaisessa maassa?

Kun singaporelainen Tammy Koh (nimi muutettu turvallisuussyistä) osallistui ensimmäistä kertaa OM:n Elämän Suunta -koulutuspäiviin Malesiassa, hän oli suorittanut laskennan ja kirjanpitäjän pätevyyden ja nautti jo menestystä aloittamassaan omassa pienessä yrityksessään. Leirillä häneen kuitenkin teki voimakkaan vaikutuksen lähetyskenttien maailmanlaajuinen pula kirjanpitäjistä. Yksi tarvitsevista maista oli Nepal.

Nyt Tammy voi riemuita neljästä mitä haastavimmasta ja mielekkäimmästä vuodestaan, mitkä hän on viettänyt Nepalissa. Hän on saanut käyttää kykyjään ja koulutustaan tavoilla, joista hän ei koskaan edes unelmoinut! Kaiken lisäksi Jumala on kokonaan parantanut hänen haavaumansa.

Unelma työstä

Nepalin pääkaupunkia Katmandua ympäröivät henkeäsalpaavan kauniit Himalajanvuorten huiput, mutta elämä laaksossa, jossa Tammy ja monet muut elävät, on kaukana romantiikasta. Kaupunki on tungokseen asti täynnä ja saastunut. Elämää lannistavat köyhyys, työttömyys ja alkoholismi.

Dilu ja hänen miehensä elivät kylässä kaupungin ulkopuolella. Mies oli alkoholisti ja välitti enemmän toisesta naisesta kuin omasta vaimostaan. Eräänä päivänä ollessaan juovuksissa mies kaatoi kerosiinia heidän poikansa päälle aikomuksena sytyttää hänet tuleen. Äiti ja poika onnistuivat pakenemaan, mutta myöhemmin mies jätti perheensä yksin ja rutiköyhäksi. Dilu matkasi poikansa kanssa kaupunkiin etsimään työtä.

"En puhunut hyvin nepalia, mutta Dilu yritti kertoa minulle unelmastaan omasta kaupasta. Halusin auttaa häntä. Löysin pienen huoneen hänelle ja pojalle asunnoksi ja maksoin hänen ompelukurssinsa, mutta hänellä ei ollut vieläkään tuloja. Pyysin häntä valmistamaan muutamia ompelustöitä, jotka voisin ostaa häneltä matkamuistoiksi. Dilu valmisti töitä niin paljon, että aloin kaupata niitä muillekin, ja yhtäkkiä kysyntä ylitti tarjonnan! Loppujen lopuksi ymmärsin myös, mitä Dilu oli yrittänyt minulle kertoa: ei sitä, että hän haluaisi oman liikkeen, vaan että minä aloittaisin ompeluprojektin hänen kaltaisilleen naisille!"

Unelma sytytti Tammyn sydämen. Vuonna 1997 hän hankki muutamia ompelukoneita asuntoonsa ja kutsui naisia mukaan. "Rainbow Crafts" (Sateenkaari-käsityöt) työllistää nyt 20 naista.

"Suurin osa naisista, joita koulutamme, ovat alkoholistien vaimoja tai yksinhuoltajia. Nepalilaiset naiset kasvatetaan useimmiten pysymään kotona, mutta jos heidän miehensä hylkäävät heidät, heidän on pakko tehdä jotain. Voimme auttaa naisia enemmän antamalla heille työtä, ei vain rahaa. Yhtenä päämääränämme on saattaa heidät riippumattomiksi. Jos naiset pystyvät säästämään hiukan rahaa, he voivat aloittaa oman yrityksen, niin kuin Dilu, joka loppujen lopuksi aloitti pienen ravintolan avullamme. Tämä on kokonaisvaltaista työtä, tunnemme toisemme läheisesti. Haluamme näiden vaimojen ja äitien olevan terveitä emotionaalisesti ja fyysisesti. Noin 16 heistä on nyt kristittyjä."

Tammy myöntää, että hän tuntee itsensä riittämättömäksi useiden ongelmien ilmetessä ja että työn tekeminen ompelijattarien kanssa voi olla myös vaikeaa. Joskus ilmenee jonkinlaista petosta, ja toisinaan paha pääsee lannistamaan rohkeuden.

Hän toivoo, että "Rainbow Crafts" pystyisi pian toimimaan itsenäisesti. Itse Tammy on sitoutunut pysymään Nepalissa "niin kauan, kuin Jumala haluaa". Lisäksi hän haluaisi aloittaa naapurimaissa samanlaisia projekteja.

Nepalin-vuosien aikana Tammy on huomannut, että riskien ottaminen on osa seikkailua Jumalan palveluksessa. Jumala käyttää ainutlaatuisella tavalla lahjoja, joita Hän antaa lapsilleen. Tammy kertoo suurimpana tyydytyksenään työssään olevan sen kun näkee ihmisten oppivan tuntemaan Jumalaa paremmin ja parantuvan emotionaalisesti.

Takaisin ylös

Afgaaniprojektit

Afganistanissa on käyty tuhoisaa sotaa 20 vuotta. Suuri yksittäinen ongelma on valtava työttömyys. Maassa on alle 15 % lukutaitoisia. Talebanien hallinnon aikana tytöiltä on kielletty koulunkäynti ja naisilta työnteko kodin ulkopuolella. Alle 5- vuotiaiden kuolleisuus on hyvin suuri. Lapset kuolevat hyvinkin hoidettaviin tauteihin. Maasta löytyy enemmän vammaisia kuin yhdestäkään muusta kehitysmaasta. Köyhyys ja tietämättömyys on usein syy moniin ongelmiin.

Operaatio Mobilisaatio on 8 vuoden ajan tukenut kehitysyhteistyöprojekteja Afganistanissa. Tällä hetkellä olemme mukana aurinkoenergia-, näkövammais- ja kuulovammaisprojekteissa, joiden kautta on voitu auttaa kymmeniätuhansia ihmisiä.

Aurinkoenergiaprojekti tekee ja suunnittelee aurinkouuneja, vedenkeittimiä ja hedelmänkuivaajia. Parin viime vuoden aikana on valmistettu ja myyty alennettuun hintaan noin 4500 tällaista auringolla toimivaa keitintä. Niistä hyötyy suorasti noin 37 000 ihmistä. Puu ja muut polttoaineet ovat hyvin kalliita. Aurinkouuni maksaa itsensä takaisin parissa kuukaudessa. Projekti on kehittänyt opetusmateriaalia kouluihin aurinkotekniikasta, mitä opetetaan monissa kouluissa ja yliopistossa.

Kuulovammaisprojekti pitää yllä kuusiluokkaista kuurojen mallikoulua ja opettaa neljää kuurojen tyttöjen luokkaa kodeissa. Tytöt eivät saa mennä kouluun. Nämä 77 kuuroa lasta voivat nyt käydä koulua, kuten kuulevat. Projekti on opettanut ja tukenut kyläkoulujen opettajia opetustyöhön kuurojen pariin, niin että 88 kuuroa lasta voi osallistua 10 kyläkoulussa opetukseen iltapäivisin. Projekti osallistuu myös kuurojen aikuisten luku- ja ammattikoulutukseen sekä viittomakielen sanakirjan tekoon.

Näkövammaisprojekti valmistaa sokeita lapsia opettamalla pistekirjoitusta ja muita taitoja, niin että he projektin tukemana voivat osallistua koulunkäyntiin näkevien lasten kanssa. Tällä hetkellä 63 näkövammaista lasta on koulutuksessa. Heitä varten valmistetaan myös pistekirjoituskirjoja ja äänikirjoja. Näkövammaisia aikuisia opetetaan liikkumaan sokeana, ja heille annetaan myös ammattikoulutusta, että he pystyisivät pitämään huolta itsestään ja perheestään. Afganistanissa on 150 000 sokeata.

Tukemalla näitä projekteja voit olla mukana auttamassa lapsia, perheitä ja vammaisia ihmisarvoiseen elämään Afganistanissa. Rukoile myös heidän puolestaan, että heillä voisi olla parempi tulevaisuus ja mahdollisuus kuulla rakastavasta Vapahtajasta. Afganistania vaivaa tällä hetkellä kuivuus, mikä tuo lisää kurjuutta ja nälänhätää jo muutenkin köyhään maahan.

Markka päivässä

Olisiko sinulle mahdollista tukea yhdellä markalla päivässä afgaaniprojekteja vuoden ajan? Jäisitkö sinä jostain paitsi, jos antaisit markan päivässä afgaaniperheiden, lasten ja vammaisten auttamiseen? Markka päivässä vuoden ajan olisi 365 mk vuodessa. Jos koet, että markka päivässä on liian pieni haaste, lisää haastetta uskosi ja mahdollisuuksiesi mukaan.

Takaisin