OM-uutiset 4/2001
UUDEN LIITON PAIMENETPääkirjoitus: Juhani Ahola
Mt 9:36-38 Jumala on aina halunnut luomansa ihmiset hoiviinsa, hyvän huolenpidon ja hoidon piiriin. Pietari lainaa Jes 53 lukua seuraavasti: 1Pt 2:25 ’Sillä te olitte "eksyksissä niin kuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne Paimenen ja Kaitsijan tykö.’ Ylipaimenen hoivissa löytyy tyytyväisyys ja lepo kuten Daavid todistaa Ps 23. Joh 10:11-16 Jeesus on tuo Ylipaimen: "Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, ... ja ne saavat kuulla minun ääneni...". UT:N PAIMENET?
PAIMENET JA LÄHETYSTYÖ
Israel ei ollut kykenevä kohtaaman vihollissotajoukkoja koska he olivat hajallaan ja kaiken lisäksi ilman paimenta. Jos ihminen on ilman Ylipaimenta hänellä ei myöskään mitä todennäköisemmin ole ketään kypsempää uskovaa, joka huolehtisi hänestä eli toimisi paimenen tehtävässä. Tällöin on vaarallista lähteä "soitelleen sotaan". Seurakunnasta ei ole taisteluun eikä lähetystyöhön jollei tämä asia ole kunnossa. Sotakunto saavutetaan Jumalan seurakunnassa ja Jumalan paimeniston alaisuudessa. Tässä en puhu perinteisestä yhdestä saarnaajasta/pastorista ja 300 jne. lampaasta. Sellainen tila osoittaisi vain, että suurin osa on laumasta on ilman Jumalan tarkoittamaa paimennuutta, sillä yksi paimen voi huolehtia verrattain pienestä laumasta/perheistä. Kyselin Jumalalta seuraavaa: "Mikä olisi parasta lähetystyölle täällä Suomessa?" Tiedätkö mitä sain vastaukseksi? PAIMENET. Jumalan lasten hajaannus ja paimenien puute on yksi este lähetyksen kasvulle. Jollei uskova pääse elämään uskovien yhteydessä jo heti uskoontulon alussa niin hengellinen kasvu jää vähäiseksi ja lähetystyöhön ei ole lähettää hyväkuntoista väkeä. Eipä ihme sillä huonolla kasvulla ja levolla ollut lammas ei ole kovin hyvä todistus Ylipaimenesta. Apostolien teoissa näemme tuon paimenuuden luoman yhteyden toimineen hyvin sillä seurauksella, että itse Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen Apt 2:47. Apt 13:1-3 ilmaisee meille kuinka tuo hyvä yhteys Herran palvelijoiden välillä loi pohjan apostolien lähettämiselle myös muihin maihin. PAIMENET- VALTION PUOLLUSTUS
Kansa jolla ei ole paimenia on puolustuskyvytön sielunvihollisen hyökkäyksiä vastaan. Jumalan lammaslaumaa vastaan tulee jatkuvia laittomuuden hyökkäyksiä ja näkemäni mukaan emme ole kovinkaan vahvoja vihaamaan syntiä ja rakastamaan totuutta. Uuden Liiton paimennuus ja sen ymmärtäminen on seurakunnan kasvun elinehto. Siellä missä paimenuus ymmärretään kuten Raamattu siitä meille opettaa siellä tapahtuu hengellistä kasvua ja lähetystyön edistymistä. Jumala haluaa nostattaa/asettaa uusia paimenia nykyisten lisäksi, sillä on selvää, että moni uskova elää tällä hetkellä kuten suurin osa juutalaisista diasporassa = hajaannuksessa. PAIMENNUUS TUOTTAA HEDELMÄÄ
Jeesus näyttää esimerkkiä lähetystyölle Emmauksen tielläNeal Pirolo
Luukkaan evankeliumin 24. Luvussa Jeesus antaa meille hyvän esimerkin lähetystyöstä. 1. Jeesus kulki opetuslasten rinnalla. Jokainen hyvä lähetti kulkee paikallisten asukkaiden rinnalla ja tekee työtä yhdessä heidän kanssaan.
Olen aina mykistynyt kun luen Paavalin jäähyväispuhetta Efeson seurakunnan vanhimmille Apostolien tekojen luvussa 20. Siinä on paljon opittavaa. Aivan lopussa Paavali kehottaa heitä olemaan varuillaan, sillä sudet tulevat repimään heidän joukkoaan hajalle, ja jotkut sudet nousevat heidän omasta piiristään. Ja silti Paavali polvistui heidän kanssaan, jätti heidät Jumalan haltuun ja lähti. Moni tämän päivän lähetti olisi voinut ajatella: "En ole lainkaan varma pystyykö tämä henkilö työhön, parasta kun pysyn paikalla vielä jonkin aikaa." Onko Jumala tässä kuvassa mukana lainkaan? Harhakuvia lähetistä huolehtimisesta1. Lähetystuki on rahaa. Lähetti tarvitsee taloudellista tukea, mutta myös paljon muuta. Kuten Serving as Senders -kirjassa selvitetään, tukea tarvitaan kuudella eri alueella: moraalinen tuki, materiaalihuolto, esirukous, yhteydenpito ja kotiinpaluu. Useimmat 'epäonnistumiset' johtuvat suoraan siitä, että vastuuta ei ole kannettu jollakin tai useammalla näistä alueista. 2. Lähetistä huolehtiminen on täysin lähetysjärjestön asia. Itse asiassa vastuun tulisi olla jaettu. Joissakin asioissa lähetysjärjestöllä on huomattavasti paremmat toimintamahdollisuudet kuin seurakunnalla. Mutta monilla alueilla seurakunta pystyy hoitamaan asioita paljon paremmin. Miksi? Järjestö on organisaatio, kun taas seurakunta on elävä organismi. Aivan kuin lähetti tarvitsee jalkojaan päästäkseen kentälle, niin ei seurakunnankaan, Kristuksen ruumiin, tulisi 'katkaista jalkojaan' kun se lähettää työntekijän kentälle. Koko Ruumis joutuu koetukselle, jotta koko maailma voidaan saavuttaa evankeliumilla. Seurakunnan tulisi aina olla lähtijälle 'koti' ja 'perhe'. Sen vuoksi monet lähetysjärjestöt haluavat seurakuntien ottavan suurempaa vastuuta omista läheteistään. Toisaalta jos seurakunnat yrittävät lähettää työntekijöitä täysin omin voimin ilman koulutusta ja järjestöjen apua, ne huomaavat pian, että resurssit eivät riitä kaikkien asioiden hoitamiseen itse. Silloin työntekijöitä joudutaan tuomaan kotiin, mikä taas lannistaa muita osallistumasta. Edessä on umpikuja. 3. 'Ensin Jerusalemiin, sitten Juudeaan, sitten Samariaan ja aina maailman ääriin saakka' osoittaa tekemisjärjestystä, eikä yhtäaikaista toimintaa Kun seurakunnat lähestyvät asiaa tältä kannalta, ne juuttuvat helposti paikalliseen toimintaan, eikä muita asioita ehditä edes ajattelemaan. Tärkeimmällä sijalla tulisi olla kadotettujen tarpeet - asuivatpa he sitten missä tahansa. Jos kuitenkin toimimme Paavalin esimerkin mukaan, keskitämme työmme alueille, joissa evankeliumia ei ole vielä julistettu, tai koulutamme kansallisia kristittyjä menemään sinne, missä Jumalan Sana on vielä tuntematon käsite. 4. Lähetit ovat tärkeämpiä kuin lähettäjät. Lähetti ei ole vain yksilö vaan osa tiimiä. Kuten missä yrityksessä tahansa, tunnustus usein annetaan yhdelle henkilölle, mutta hän tietää että osallistujia oli useita. Kun lähetti tulee kotiin ja seisoo seurakunnan edessä, koko tukiryhmän tulisi olla hänen kanssaan. Eräässä seurakunnassa lähetti halusi, että hänen tukiryhmänsä kirjaimellisesti kantaisi hänet puhujakorokkeelle, kun oli hänen vuoronsa puhua. Hänen mielestään tämä antaisi parhaimman kuvan siitä, miten hän oli kokenut ryhmän huolenpidon. 5. Lähetit tarvitsevat huolenpitoa vain kentällä ollessaan. Usein kysytään, milloin tuen pitäisi alkaa. Tukea tarvitaan jo silloin, kun lähetti valmistautuu lähtöön, samoin kentällä ollessa ja kotiinpaluun jälkeen. 6. Ihmiset ovat hitaita tarjoamaan apua, koska usein työtä annetaan enemmän kuin he pystyvät hoitamaan. On tärkeää muistaa, että olemme Kristuksen ruumis, ja jokainen toimii omien lahjojensa mukaisesti. Usein kuulee ihmisten sanovan, miten helpottavaa on tietää, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Tehokasta koulutusta ennen lähtöäOman 23 vuoden kokemuksemme mukaan tärkeää valmistautumista lähetille on käytännöllinen opetus siitä, miten elää ja toimia erilaisessa kulttuurissa. Periaatteenamme on, että lähetti voisi menestyä hyvin, ei vain pärjätä jotenkin. Puhumme siitä luennoilla - miten voit olla osa ratkaisua eikä osa ongelmaa. Se merkitsee kulttuuriin sopeutumista. Meillä kaikilla on oma kulttuuriin liittyvä painolastimme, olimmepa siitä tietoisia tai emme. Se ei kaikki ole mitenkään kristillistä tai Jumalan mielen mukaista, ja meidän on hyvä päästä siitä eroon. Osa siitä on käyttökelpoista omassa kulttuurissamme, mutta sitä ei ole syytä ottaa mukaan lähetyskentälle. Loput otat sitten mukaan, esimerkiksi passisi. En voi välttyä joutumasta erilaisten ennakkoluulojen kohteeksi. Isäntämaani asukkaat eivät tunne minua lainkaan, mutta koska olen amerikkalainen, he 'tietävät' minusta kaikenlaista, sillä heillä on amerikkalaisista tietynlainen mielikuva. Tämä on kulttuuriin sopeutumista. Toiseksi, opetamme lähtijöitä käyttämään LAMP-metodia (kielen oppimista käytännön keinoin) isäntämaan kielen oppimiseen. Kolmas alue on omien ihmissuhteiden rehellinen tarkastelu - miten suhtaudun muihin. Eräs nainen sanoi kurssillamme, että hän voi antaa anteeksi kaikille muille paitsi äidilleen. Hänellä oli kipeitä asioita menneisyydessään, osaksi ihan syystä. Mutta se oli painolastia, josta hän terapian kautta pystyi luopumaan ja tuomaan sille päätöksen. Usein kentälle lähtöön valmistautuessa tällaiset asiat tulevat esille, ja niistä voi hyvinkin riippua työn onnistuminen kentällä. Neljänneksi opetamme hengellistä sodankäyntiä - on oleellista, että osaamme elää siinä voitossa, minkä Kristus meille Golgatalla toi, ja selviytyä taistelussa kadotettujen sielujen puolesta. Valmistautumista toimintaa varten25 vuotta sitten kutsu lähetystyöhön oli ehkä vaativampi. Haaste annettiin, henkilökohtaiset ongelmat olivat toissijaisia. Useimmat selviytyivät, jotkut eivät. Viime aikoina on heilahdettu toiseen äärilaitaan: haluamme varmistautua, että ihmiset ovat mahdollisimman 'valmiita' ennen kuin he pääsevät lähtemään. Jos käytämme sotaa vertauskuvana, amerikkalaisia lähetettiin aikaisemmin sotaan vain kuuden viikon koulutusleiri takanaan. He eivät osanneet toimia joukkueina, ja niinpä kokonaisia joukkueita menetettiin, mutta syynä ei ollut vihollisen voima. Hyvistä välineistä huolimatta koulutusta yhteistyöhön ei ollut tarpeeksi, ja varsinaisessa sodassa heitä kaatui paljon. Jos katsomme lähetystyötä tältä kannalta, meidän tulee päättää, onko taistelu niin tuimaa että sinne kannattaa lähettää ihmisiä luotien tielle, sillä kotiin palattuaan he kuolevat, lähetyskentällä epäonnistuneina. He eivät ehkä kuole fyysisesti (vaikka itsemurhiakin on tapahtunut). On ratkaistava, olemmeko valmiita ottamaan vastaan kaatuneita, vai koulutammeko ihmisiä yhteistyöhön. Sen taidon puute on yksi yleisimpiä syitä siihen, miksi lähetystyöntekijä ei pärjää kentällä ja joutuu palaamaan kotiin ns. epäonnistuneena. "Minä tulen toimeen kenen kanssa tahansa, mutta sinä et ilmeisesti tule toimeen minun kanssani. Ei sinussa oikeastaan ole suurta vikaa, minä vaan satun olemaan niin hyvä. Minun kanssani on helppo tulla toimeen, mikset sinä siis voi? Se on siis sinun ongelmasi." |