Millenium kehitysmaauutiset

Naisten terveyskasvatushanke Afganistanissa

RadioDeissä esitetty radio-ohjelma 26.6.2008 klo 18.30

Tämänkertaisessa ohjelmassa tapaamme sveitsiläisen Annan, joka on asunut joitain vuosia Afganistanissa ja on naisten terveyskasvatushankkeessa mukana vastaamassa ainoana ulkomaalaisena hankkeen onnistumisesta. Hän kertoo meille naisten ja tyttöjen elämästä itäisessä Afganistanissa.

Afganistan on monien ongelmien maa. Siellä on käyty sotaa siitä lähtien, kun Neuvostoliitto valloitti maan jouluna 1979. Välillä maassa on ollut täysi sota ja toisinaan taistelua on käyty vastarintaliikkeitä vastaan.

Aliravittu afgaanilapsi

Afganistanissa on korkein kuolleisuus ja sairastavuus koko maailmassa. 40 % alle 5-v lapsista kuolee. Elinajan odotus on 35-42 vuotta miehille ja naisille. Afganistanissa on suuri määrä ennalta ehkäistäviä sairauksia. Terveyskasvatushankkeen tavoitteena on tehdä ennalta ehkäisevää työtä.
Pashtu-alueella, missä hanke toimii, on suurin osa väestöstä alle 25-vuotiaita kuten muuallakin kehittyvissä maissa. Kylissä perheissä on usein enemmän kuin 6 lasta. Maassa on korkea äiti- ja lapsikuolleisuus ja aliravitsemus, joka johtuu köyhyydestä, taudeista ja riittävän ja monipuolisen ruoan puutteesta. Uskonnollisten johtajien asettamat rajoitukset ja asenteet naisia kohtaan vaikuttavat edelleen.

Alueella on monenlaisia ongelmia. Entisistä pakolaisleireistä on tullut kyliä. Muuttoliike on johtanut ihmisiä pois omilta asuinalueiltaan ja sen seurauksena yhteisöissä yhteistyö on puutteellista. Yhteisiä ongelmia ei ratkaista ja siitä seuraa huono terveys ja riippuvainen asenne: odotetaan, että kansalaisjärjestöt ratkaisevat heidän ongelmansa. Maanviljelijöiden ongelmia ovat olleet jatkuva kuivuus ja maamiinat pelloilla. Afganistan on riippuvainen ulkomailta tuodusta ruoasta. Oopiumin viljely on ollut ainoa tulolähde maanviljelijöille.

Noin 20 % kaupunkien väestöstä on koulutettuja, mutta maaseudulla vain alle 5 %. Naiset ovat tätäkin vähemmän koulutettuja. Itäisellä alueella on kuitenkin aina korostettu koulutuksen merkitystä sekä pojille että tytöille.

Turvallisuusriskit ovat olemassa jatkuvasti. Alueella on hallituksen ja ulkomaalaisjoukkojen vastaisuutta, siellä on heimojen välisiä taisteluja ja mahtava julkisuudelta piilossa pidetty huumebisnes. Vastarintaliikkeiden toiminta ja Pakistanin rajan läheisyys lisäävät turvattomuutta.

Ravitsemuskoulutusta

- Mitä Operaatio Mobilisaation tekemä naisten terveyskasvatushanke pitää sisällään?
Naisten terveyskasvatushanke keskittyy auttamaan naisia ja lapsia ja erityisesti tyttöjä muuttamalla käytäntöjä, jotka johtavat huonoon terveyteen. Hanke pyrkii tavoitteisiinsa koulutuksen ja terveyskasvatuksen kautta.

Tavoitteena on saada terveyskasvatus mukaan kansalliseen koulutusjärjestelmään, mikä johtaisi muutoksiin terveyteen liittyvissä käytännöissä kansallisella tasolla. Yhteistyötä tehdään paikallisten kouluviranomaisten kanssa, jolloin tuetaan heidän periaatettaan tyttöjen ja poikien tasa-arvoisesta kouluttamisesta. Opettajille ja virkamiehille järjestetään viikoittaista koulutusta opetusmetodeista, lukujärjestyksen laatimisesta, oppituntien laatimisesta ja annetaan terveystietoa. Turvallisuusriskit rajoittavat tyttöjen kouluun menoa edelleen, koska perheet ovat haluttomia lähettämään heitä siitä syystä kouluun.

Itäisen kaupungin lähistöllä ja sitä kauempana olevilla alueilla on hyvin vähän tai ei lainkaan terveyspalveluja. Siellä, missä palvelua on tarjolla, keskitytään sairauksien parantamiseen eikä ennalta ehkäisevään toimintaan. Hankkeessa koulutetaan terveystyöntekijöitä yhteisöihin ja siinä keskitytään toimimaan kodeista käsin, jolloin toimintaa voidaan jatkaa tiukoissakin turvallisuustilanteissa. Opetusta annetaan terveyskerhoissa. Työssä keskitytään muuttamaan äitien, naisten ja lasten asenteita ja auttamaan 1-5-v lasten aliravitsemusasioissa.

Terveyskasvatusta opetetaan

- Keitä ovat ne, jotka saavat ensisijaisesti hyötyä tästä hankkeesta?
Hanke auttaa 8000 koulutyttöä. He vievät terveystietoa kotiinsa. Hankkeessa on mukana 42 opettajaa ja koulutarkastajaa ja he ovat myös hyödynsaajia. 800 lukutaidotonta kerhojen oppilasta saa lukutaito-opetusta. He ovat 15-45-v naisia, joilla ei ole mahdollisuutta mennä kouluun. Lukutaidon opetuksella autetaan naisia saamaan käyttöönsä kirjoitettua terveysmateriaalia, löytämään apua sairaalasta ja lukemaan lääkeohjeita.

Hankkeesta saa hyötyä myös 20 kerhon opettajaa, jotka ovat koulutettuja, mutta joilla on taloudellisesti ja sosiaalisesti vaikea tilanne elämässä. Hanke auttaa 400 1-5-v aliravittua lasta. Samalla tulevat 1600 aliravittujen lasten perheenjäsentä autetuiksi. Heillä on taloudellisia vaikeuksia ja tiedon puutetta yleisesti terveydestä ja hygieniasta. Naispuolinen terveysopettaja antaa opetusta ravinnosta, ennalta ehkäisevästä terveydenhoidosta ja miten valmistaa ruokaa sellaisista aineista, jotka estävät aliravitsemusta ja yleisiä sairauksia ja miten tehdä ”superjauhoa”, joka on paikallisista viljoista tehtyä vitaminoitua jauhoa. Oma-apu-ryhmiin osallistuvat naiset, joita tulisi olemaan 1400 vuoden 2010 loppuun mennessä, saavat apua. Ryhmissä autetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia naisia, joita rohkaistaan tekemään oma säästösuunnitelma ja autetaan ratkomaan yhdessä ongelmiaan. 10 yhteisön johtajaa, jotka tukevat hanketta ja puhuvat sen puolesta, saavat myös itselleen hyötyä siitä.

Haastatteluosuus

Käydessäni viimeksi Afganistanissa haastattelin naisten terveyskasvatushankkeessa työssä olevaa Annaa. Hän kertoi naisen asemasta Afganistanissa. Haastattelussa tulkkina toimii Pirjo Alajoki. Siirrytään Kabuliin Afganistaniin.

- Voisitko esitellä itsesi ja kertoa työstäsi?
Minun nimeni on Anna ja olen ollut työssä Afganistanissa 4 vuotta ja teen työtä naisten terveyskasvatushankkeessa.

- Millainen tämä terveyskasvatushanke on?
Pyrimme lisäämään tietoisuutta terveysasioissa. Meidän päätarkoituksemme on estää tiettyjä sairauksia.

- Tässä maassa on paljon sairauksia. Mitä sairauksia pyritte estämään ja keskityttekö johonkin tiettyyn ihmisryhmään?
Teemme työtä tyttöjen ja naisten parissa, jotka ovat 13-45-vuotiaita. Kesäaikana keskitymme hygieniaan ja ripuliin. Talvella pyrimme estämään vilustumista ja kuumetta. Teemme työtä myös ravintoasioissa. Tämä on merkittävä osa hankkeessa. Pyrimme siihen, että ihmiset pysyvät terveinä ja saavat riittävästi ravintoa.

- Kuulemme usein uutisia afgaaninaisten huonoista oloista. Kertoisitko heidän elämästään?
Naiset ovat täällä ylpeitä. Mutta heidän pitää seurata tiettyjä sääntöjä. He tietävät, mitä heiltä odotetaan heidän perheissään. Heiltä odotetaan, että he saavat lapsia, ovat hyviä naisia ja tottelevat aviomiehiään. Erityisesti heidän pitää olla hyviä miniöitä.

- Kertoisitko afgaaninaisen elämästä lapsesta aikuisuuteen ja heidän elämänsä iloista ja ongelmista?
Jos synnyt tyttönä tässä maassa niin ensimmäiseksi vanhempasi ovat pettyneitä, kun et ole poika. Mutta kuitenkin he rakastavat sinua. He auttavat sinua kasvamaan. Tyttö oppii pian mitä tehdä hän auttaa kotitöissä. Hän auttaa äitiään ja pitää huolta veljistään. Hän osaa tehdä kotitöitä. Kun hän on 12-13-vuotias, hän tulee tietämään, missä on hänen aviomiehensä ja millaiseksi vaimoksi hänen pitää tulla. Hän tietää, mitä tehdä. Hän osaa keittää ruokaa ja tietää, miten kasvattaa lapsia. Tässä ovat tärkeimmät asiat.

- Missä iässä tytöt menevät naimisiin? Sanoit, että he tietävät, kuka on heidän aviomiehensä 12-13-vuoden iässä.
Sillä alueella, missä minä teen työtä, he menevät naimisiin melko nuorena. He menevät kihloihin 12-13-vuoden iässä. Jotkut heistä näkevät silloin tulevan aviomiehensä, toiset eivät näe. He ovat tavallisesti yhden vuoden kihloissa ja sitten he menevät naimisiin. Jos hän on hyvä vaimo, niin hän saa pojan ensimmäisen aviovuoden aikana.

- Eikö hän sitten ole hyvä vaimo, jos ensimmäinen lapsi ei ole poika?
Aivan niin. Kaikkein tärkein asia on se, että tottelee aviomiestään. Mutta sinulla pitää olla myös lapsia. Mutta paras asia on se, että saa pojan ensimmäisen vuoden aikana. Sinun pitää olla myös hyvä miniä ja noudattaa perheen sääntöjä. Saat uuden perheesi isältä ja äidiltä eli anopilta ja apelta kunniaa. Paras asia on, että saat pojan. Sillä ensiksi syntynyt poika pitää myöhemmin huolta vanhasta äidistään. Hän on se, joka huolehtii äidistään. Tässä on yksi syy, miksi äiti haluaa saada myös poikia.

- Mitä sitten, jos ensimmäinen lapsi on tyttö tai he eivät saa lasta vähään aikaan?
Jos ensimmäinen lapsi on tyttö, he ovat ensin pettyneitä. He ovat tyytyväisiä tyttöön, kun tietävät, että hän tulee auttamaan kotitöissä. Tytöt menevät myöhemmin naimisiin ja vievät perhettä eteenpäin. Tämä ei ole niin paha asia. Mutta he ovat silti pettyneitä. Mutta, jos he eivät saa ollenkaan lasta, niin elämä on todella vaikeaa vaimolle. Hän ei saa arvonantoa perheessä. Hän tulee olemaan melko huonossa arvossa miehensä perheessä.

- Voisitko kertoa, millainen on afgaanikoti? Asuvatko siellä pojat perheineen ja muita sukulaisia?
Jos nainen menee naimisiin, niin hän muuttaa asumaan miehensä perheeseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että heillä on mahdollisesti oma huone, jos he ovat onnekkaita. He elävät suuressa pihapiirissä ison perheen kanssa. Tavallisesti siellä asuu anoppi, appi, joitain setiä, veljiä, isovanhemmat ja paljon lapsia. Uutena tulijana sinun pitää tietää, mikä paikka sinulla on perheessä. Toiset tulevat auttamaan sinua tietämään, mikä sinun asemasi tässä perheessä on. Sitten sinä liityt perheeseen ja teet työtä niin kuin sinulta odotetaan.
Ehkä kaikkein tärkein henkilö pihapiirissä on anoppi uudelle miniälle. Hän kertoo, mistä uusi aviomies pitää, mistä appi pitää ja mistä muut pitävät ja mistä eivät pidä, kun valmistaa ruokaa ja miten siivota taloa ja kuinka ripustaa pyykkiä kuivumaan. Kaikki nämä pienet asiat pitää oppia uudessa perheessä.
Tavallisesti naisten elämä on muurien ympäröimässä pihapiirissä. Siellä hallitsee anoppi, joka sanoo, mitä pitää tehdä ja mitä pitää tehdä päivän aikana. Muut tottelevat häntä.
Ensimmäinen puoli vuotta on helpompaa uudelle vaimolle. Kaikki yrittävät olla hänelle ystävällisiä ja toivottaa hänet tervetulleeksi. Häntä autetaan ja hänellä on lupa käyttää uusia vaatteita, joita hän on saanut häihin.
Kun tulet pihaan tämä voi olla merkki, että nuori nainen, joka pitää uusia vaatteita, on uusi tulija tähän perheeseen.

- Voisitko esitellä millainen on afgaanitalo?
Afgaanitalon pihapiiriä reunustaa korkea muuri ja rakennuksessa on useita huoneita. Tavallisesti jokaisessa huoneessa asuu perhe, mies ja vaimo, lapset ja kaikki muut. Keittiö ja pesutilat, jos niitä on, ovat yhteisiä. Elämä pihapiirissä jaetaan yhdessä muiden kanssa. Naiset pysyvät muurien sisäpuolella ja miehet käyvät ulkopuolella työssä ja ostoksilla ja tulevat kotiin ostoksien kanssa. Ihmiset elävät ja ovat pihassa ja talvella ollaan sitten enemmän huoneissa. Huoneet ovat myös vieraita varten. Jos perhe on vähän rikkaampi, heillä on huone vieraita varten.
Kun tulet pihapiiriin, niin miehet jäävät ensimmäiselle alueelle ja naiset menevät sisemmälle. Alueella, missä minä teen työtä, naiset ja miehet ovat erossa toisistaan. Miehet ovat vain miesten kanssa ja naiset naisten kanssa.

- Kun tytöt menevät kihloihin 12-vuotiaana ja vuosi sen jälkeen naimisiin, niin ovatko he päässeet sitä ennen kouluun?
Jotkut ovat onnekkaita ja he ovat päässeet kouluun. Alueella, missä minä asun, tytöt käyvät koulua kuudenteen luokkaan saakka ja sen jälkeen he menevät kihloihin. Tämän jälkeen hänellä ei ole enää lupa mennä kouluun. Jos tyttö asuu maaseudulla, niin hänellä on enemmän vaikeuksia päästä kouluun. Koulutus ei ole niin tärkeää tytölle. Tytön pitää osata kotityöt, joita hän tarvitsee omassa kodissaan tai uudessa kodissa.

Lisää tietoa Afganistanista ja naisten terveyskasvatushankkeesta Radio Deissä torstaina 21.8. klo 18.30.

Takaisin