|
Kokoamme tälle sivulle Frank Dietzin viikottaisia opetuksia. Lisäämme uuden opetuksen sivun loppuun.
Edelliset opetussarjat:
Postmodernismi, 2004
Raamatullinen palvelutehtävä, 2005
Uskonpuhdistus, 2006 Muuttuva maailma, 2007
Frank Dietzin puheita ja videoita voi tilata CD:nä
kirjakaupastamme tai kuunnella raamattuopetussivuilla!
1. Jumalan valtakunta? Osa 1
2. Jumalan valtakunta? Osa 2 3. Jumalan valtakunta? Osa 3 4. Jumalan valtakunta? Osa 4 5. Jumalan valtakunta? Osa 5 6. Jumalan valtakunta? Osa 6 7. Jumalan valtakunta? Osa 7 8. Jumalan valtakunta? Osa 8 9. Jumalan valtakunta? Osa 9 10. Jumalan valtakunta? Osa 10 11. Jumalan valtakunta? Osa 11 12. Jumalan valtakunta? Osa 12 13. Miksi vastustamme homojen avioliittoja?
14. Jumalan valtakunta? Osa 13
15. Jumalan valtakunta? Osa 14
16. Jumalan valtakunta? Osa 15
17. Jumalan valtakunta? Osa 16
18. Jumalan valtakunta? Osa 17
19. Jumalan valtakunta? Osa 18
20. Jumalan valtakunta? Osa 19
21. Jumalan valtakunta? Osa 20
22. Jumalan valtakunta? Osa 21
23. Poliittinen sopivuus (PC)
24. Jumalan valtakunta? Osa 22
25. Jumalan valtakunta? Osa 23
26. Jumalan valtakunta? Osa 24
27. Jumalan valtakunta? Osa 25
28. Jumalan valtakunta? Osa 26
29. Jumalan valtakunta? Osa 27
30. Jumalan valtakunta? Osa 28
31. Jumalan valtakunta? Osa 29
32. Jumalan valtakunta? Osa 30
33. Jumalan valtakunta? Osa 31
34. Jumalan valtakunta? Osa 32
|
Viikko-opetukset
Frank Dietz
Minister at large with OM International
www.menwithfaith.com
Käännös: Anitta Ahonen
1. Moos.1:1: ’Alussa Jumala…’
Kysyin hiljattain pienessä uskovien ryhmässä, mitä Jumalan
Valtakunta tarkoittaa. Jokaiselta sain erilaisen vastauksen, kaikkien
vastauksissa oli joku näkökulma totuuteen.
Koen tämän kysymyksen selvittämisen erittäin tärkeänä, koska
elämme vaarallista aikaa. Samalla elämme aikaa, joka , jolloin Jumalan kansalla
on edessään suurenmoisia mahdollisuuksia. Meillä ei ole varaa menettää näitä
tilaisuuksia.
Jumalan Valtakuntaa miettiessämme useita kysymyksiä nousee
mieleen. Onko Jumalan Valtakunta sama kuin seurakunta? Mitä Jeesus tarkoitti,
kun hän aloitti julkisen saarnaamisensa sanomalla ’Jumalan valtakunta on tullut
lähelle’? Myöhemmin hän sanoi, että ’Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä’,
Luuk.17:21. Evankeliumit puhuvat ’Jumalan valtakunnasta’ ja ’taivasten
valtakunnasta’. Ovatko ne synonyymejä, vai onko niillä erilaiset merkitykset?
Tässä vain muutamia kysymyksistä, joita mieleeni nousee.
Olen varma, että kun jatkamme aiheen käsittelyä, kysymyksiä tulee lisää. Yksi
päätavoitteistani on nähdä jotain Jumalan Isän sydämestä ja kyetä toimimaan
Hänen kanssaan niin, että minä mukaudun Hänen suunnitelmaansa, ei niin, että
mukautan Hänen suunnitelmansa omaani sopivaksi. Emme halua asettua
kolminaisuuden joukkoon ja muuttaa sitä nelikoksi.
Katselin kerran surfaajia Rio de Janeiron rannalla. Tulin
ajatelleeksi, että siinä voisi olla kuva Jumalan työstä. Taitava surfaaja
asettuu oikeaan paikkaan oikealla hetkellä päästäkseen aallon mukaan, ja aalto
kantaa häntä eteenpäin. Se näytti niin luontevalta ja helpolta. Yritämme niin
usein synnyttää aaltoja, ja väsytämme vain itsemme. Haluan näissä
viikkokirjeissäni tutkia sitä, mitä Jumala tekee, ja haluan meidän asettuvan
niin, että voimme ratsastaa Pyhän Hengen aallolla pyrkiessämme tekemään sen,
mitä Herra meiltä odottaa. ’Tulkoon Hänen valtakuntansa, ja tapahtukoon Hänen
tahtonsa myös maan päällä niin kuin taivaassa.’
Raamatun ensimmäisestä jakeesta luemme: ’’Alussa Jumala’.
Ennen kuin oli mitään muuta, oli Jumala. Hän oli vastuussa kaikesta. Hän on
ollut aina olemassa, ja Hän on luonut kaiken tyhjästä. Voisin sanoa myös, että
alussa oli vain yksi tahto, Jumalan tahto. Tämä on mielestäni tärkeää, koska
Matt.6:10 Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan, että Jumalan valtakunta tulisi,
että Jumalan tahto tapahtuisi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Toisin
sanoen alussa oli Jumalan tahto, mutta jotain näyttää tapahtuneen, koska nyt
meidän pitää rukoilla Jumalan tahdon toteutumista maan päällä samalla tavalla
kuin se toteutuu taivaassa.
Kysymys kuuluu: Mitä tapahtui? Miten se vaikuttaa Jumalan
valtakuntaan? 1.Moos.1:2 sanoo: ’Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden
päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.’ Olen ymmärtänyt, että tämä voitaisiin
myös kääntää ’Maa tuli autioksi ja tyhjäksi’. Mitä tapahtui, niin että maasta
tuli muodoton (engl.käännös) ja tyhjä? Jesajan kirjasta tiedämme, että Jumala
ei tarkoittanut maata tyhjäksi. Jes.45:18 sanotaan: ’Sillä näin sanoo Herra,
joka on luonut taivaan – Hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt
sen, hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen
valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.’
Kysyn mielessäni: Tapahtuiko jakeiden 1 ja 2 välissä jotain,
mikä johti mainittuun muodottomuuteen ja tyhjyyteen? Jos, niin mitä? Miten se
kaikki liittyy Jumalan Valtakuntaan? Pyrin vastaamaan näihin kysymyksiin tulevien viikkojen kirjeissäni.
Matt.6:10: ’Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa.’ Viime
viikolla näimme, että ’alussa Jumala loi taivaan ja maan’. Opettaessaan
opetuslapsiaan rukoilemaan Jeesus neuvoi heitä rukoilemaan Jumalan
valtakunnan tulemista ja Jumalan tahdon tapahtumista maan päällä niin
kuin se tapahtuu taivaassa. Tämä saa minut kysymään: Koska Jumala oli
luonut taivaan ja maan, miksi Jeesus kehotti meitä rukoilemaan näin?
Eikö Jumala jo hallitse kaikkea? Kyllä, Jumala hallitsee, mutta
meidän pitää muistaa, että Jumala toimii vain sen mukaan, mikä Hän on,
omien ’rajojensa’ sisällä. Esimerkiksi Jumala on hyvä, ja Hän tekee
sitä, mikä on hyvää. Jumala on armon Jumala, ja Hän tekee armollisia
tekoja. Jumala on sääliväinen, ja Hän tekee sääliä ilmentäviä tekoja.
Jumala on myös oikeudenmukaisuuden Jumala ja Hän toimii
oikeudenmukaisesti. Raamattua lukiessamme voimme nähdä Jumalan
ilmoittavan itsensä nimiensä kautta. Jumala haluaa tulla tunnetuksi, ja
me voimme tietää Hänestä Hänen nimiensä ja ominaisuuksiensa kautta.
Hänen nimiensä kautta voimme myös saada sen siunauksen, mikä niihin
sisältyy. Esimerkiksi Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle
palavassa pensaassa nimellään ’Minä Olen’. Tämä on mielenkiintoista,
koska se ei ole kokonainen lause. Lauseesta puuttuu objekti, jonka
saamme kysymällä ’mikä?’ Mikä Minä Olen? Raamattua läpi käydessämme
näemme Jumalan täydentävän tuon lauseen. Näemme Hänet Jumalana, joka
tekee ihmeitä; Hän on Jehova-Jireh, Jumala, joka täyttää tarpeet; Hän
on Jehova-Rapha, Jumala Parantaja, jne. Kun mietimme tulevia
tapahtumia, meidän on tärkeää tajuta, kuka Jumala on, samoin se, että
Hän ei toimi omien ominaisuuksiensa ulkopuolella. Totesimme viime
viikolla, että 1.Moos.1: 1 ja 2 välillä on täytynyt tapahtua jotain.
Jumala ei luonut maata autioksi ja tyhjäksi, mutta sellaisena näemme
sen jakeessa 2. Mitä siis tapahtui? En halua tehdä tästä tiukkaa
oppia, mutta Hesekiel 28 näyttää kertovan meille jotain noiden jakeiden
välillä tapahtuneesta. Tässä luvussa näemme ’luodun’ olennon, joka
kapinoi luojaansa vastaan. Hän oli ’sopusuhtaisuuden sinett, täynnä
viisautta, täydellinen kauneudessa’, j.12. Näemme myös, että hänellä
oli peitteenään kaikkinaiset kalliit kivet, j.13, ja hänet oli voideltu
suojaavaksi enkeliksi, j.14, hänellä oli pääsy Jumalan luokse, j.14.
Hän oli korkeassa asemassa, ilmeisesti Jumalan hallituksen
päätoimijoita. Luemme myös, että hänessä löydettiin vääryys,
j. 15. Jes.14:13,14 kertoo meille jotain hänen vääryydestään
(pahuudestaan, engl.): ’Sinä sanoit sydämessäsi: ´Minä nousen
taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun
ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien
kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.´’ Jumalan tahdon
ohella näemme maailmassa nyt myös kilpailevan tahdon, Saatanan tahdon.
Tiedämme, että konflikti on kahden tahdon välinen taistelu. Jeesus
siis kehottaa opetuslapsiaan rukoilemaan. Mitä? Jumalan tahdon
tapahtumista maan päällä. Me tiedämme Hesekiel 28:sta, että Jumala ei
tuhonnut saatanaa, vaan hänet heitettiin maan päälle. Voisiko tämä olla
1.Moos.1:1 ja 2 välillä tapahtunut asia? Joidenkin Raamatun oppineiden
mukaan tämä on erittäin todennäköistä. Joka tapauksessa
näemme, että nyt Jumalan valtakunnassa ollut toinen voimakas olento,
joka aiemmin toimi Jumalan ’hallintovirkamiehenä’, on heitetty maan
päälle, ja hän vastustaa kaikkea sitä, mitä Jumala on ja mitä Hän
tahtoo tehdä. Meidän tulee siis rukoilla Jumalan tahdon tapahtumista. Kysymme
siis: Miten Jumala hoitaa tämän tilanteen astumatta omien
ominaisuuksiensa ulkopuolelle? Tämä on Raamatun ydinkysymys. Jumala
paljastaa ihmeellisen suunnitelmansa. Käsittelen tätä tulevina
viikkoina.
Kirjoitin
viimeksi tilanteesta, jossa toinen olento haastaa Jumalan.Jes.14:sta
luimme, että tämä luotu olento, jota nyt kutsumme saatanaksi, nousi
Jumalaa vastaan ja sanoi: ’Minä tahdon…’. Tämä olento, saatana,
heitetään maan päälle, missä hän on pimeyden verhon alla, kuten luemme
1.Mooseksen kirjasta: ’Pimeys oli syvyyden päällä, ja Herran Henki
liikkui vetten päällä.’ Emme tiedä, miten kauan Saatana viipyi tämän
pimeyden kätkössä. Raamatusta tiedämme, että Jumala alkoi
puhua, ja Hän sanoi: ’tulkoon…’, ja näin syntyi asioita. Jumalan
luomistyön huipentuma saavutetaan 1.Moos.1:26-27, joissa Jumala sanoi:
’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren
kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki
matelijat, jotka maassa matelevat.’ Ja Jumala loi ihmisen omaksi
kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi
heidät. Intiassa sadoille kyläpastoreille hiljattain
puhuessani kysyin heiltä, miten hindulaisuus vastaa kysymykseen: ’Mistä
tämä maailmankaikkeus on saanut alkunsa?’ Useimmat pastoreista olivat
syntyjään hinduja, ja yksi heistä nousi ja sanoi, että Brahman loi
maailmankaikkeuden. Kysyin sitten lisää luomiseen liittyen, kysyin,
miksi ihminen on erilainen kuin kaikki muut luodut olennot. Mitä
hindulaisuus vastaa tähän? Ei vastausta. Raamattu ja
juutalais-kristillinen maailmankuva tarjoavat oikean vastauksen. Me
olemme erilaisia, koska meidät on tehty Jumalan kaltaisiksi, Hänen
kuvikseen. Näemme äskeisissä jakeissa, miten Jumala asettaa miehen ja
naisen vastuuseen maasta. Näemme Hänen tarkoituksensa olevan, että
Jumalan kuvaksi luotu ihminen hallitsee ja varjelee ja säätelee. Meidän
tulee tuntea Isän mieli ja huolehtia sen toteutumisesta täällä maan
päällä. Jumala loi kaikki luonnonvarat, joita ihminen
tarvitsisi sivilisaation rakentamiseen. Tämä oli Jumalan hänelle uskoma
tehtävä. Tähän sisältyisi kaikki yhteiskunnassa tarvittava: koulutus,
hallinto, terveydenhuolto, kaupalliset yritykset, lakijärjestelmä jne.
Toisin sanoen kaikki, mitä ihmiselämään tarvitaan. Ihminen
asetettiin täydelliseen ympäristöön, ja hänelle asetettiin vain yksi
rajoitus. 1.Moos.2:16-17:’Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö
vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon
puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun
kuolemalla kuoleman.’ Maailmaan heitetty saatana näki kaiken,
mitä Jumala teki, ja kuuli, mitä ensimmäiselle ihmiselle sanottiin.
Saatana tunnisti sen, mikä valta ihmiselle annettiin kaikkeen maassa
olevaan. Suuressa kateudessaan saatana näki, mitä ihmiselle
oli annettu, ja hän halusi sen itselleen. Taistelu alkaa, tai kuten
Donald Barnhouse sanoo, olemme nyt näkymättömässä sodassa.
Roomalaiskirjeensä ensimmäisessä luvussa Paavali kirjoittaa, että
mieleltään turmeltuneet ihmiset ovat nyt irrallaan, he ovat täynnä
petosta. Kreikan kielen sana tarkoittaa kalan syöttiä, ja myöhemmin
sama sana sai merkitykset houkutella, saattaa ansaan, huijata,
petkuttaa. Juuri tätä saatana teki ensimmäisille ihmisille. Hän
huijaa, houkuttelee, petkuttaa heidät tekemään juuri sitä ainoaa, minkä
Jumala heiltä kielsi, ’hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä
päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.’ Kun
ihminen söi kielletyn puun hedelmää, tapahtui muutos. Saatanasta tuli
hallitsija, tämän maailman prinssi, tämän maailman valtakuntien
hallitsija. Kuunnelkaa, mitä saatana sanoi Jeesuksen ilmestyessä
näyttämölle ja hänen kiusauksissaan erämaassa, Luuk.4:5-7: ’Ja Perkele
vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki
maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ’Sinulle minä annan kaiken tämän
valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä
annan sen, kenelle tahdon.’ Milloin tämän maailman valtakunnat ja
niiden loisto oli luovutettu saatanalle? Sen on täytynyt tapahtua
Edenin puutarhan lankeemuksessa, kun saatana tuli Adamin ja Eevan luo
ja houkutti heidät tähän muutokseen. Silloin täällä maailmassa alkoi
taistelu, näkymätön sota.
1.Moos.3:15:
’Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja
hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet
pistävä sitä kantapäähän.’
Kun ensimmäinen mies ja ensimmäinen
nainen ovat päättäneet toimia oman tahtonsa mukaan, Jumala astuu alas
ja puhuttelee miestä, naista ja käärmettä. Käärmeelle Hän sanoo, että
naisesta tulee siemen (lapsi), joka haavoittaa sitä kuolettavasti.
Käärme oli Saatanan välikappale, kun ensimmäinen mies ja ensimmäinen
nainen piti saada toimimaan oman tahtonsa mukaan. Silloin tapahtui
siirto. Jumala oli antanut ihmisen tehtäväksi viljellä ja varjella –
toimia maan pääministerinä – tuntea Isän tahto ja huolehtia sen
toteuttamisesta.
Meidän on tärkeää ymmärtää, mitä käärmeen ja
ensimmäisten ihmisten välillä tapahtui. Kyseessä oli maailmankuva,
josta käytetään nimitystä DIAPRAX. Tämä yhdyssana muodostuu osista
’dialektiikka’, joka tarkoittaa keskustelua ongelman ratkaisemiseksi,
ja ’praxis’, joka tarkoittaa toimintaa.
Tälle maailmankuvalle
on ominaista kolme asiaa: teesi, antiteesi ja synteesi. Miten tämä
näkyy Eedenin puutarhassa? Ensin on teesi, kun Jumala sanoo, ettei
ihmisen pidä syödä hyvän ja pahan tiedon puusta. Antiteesi on siinä,
kun saatana astuu esiin ja todistaa puusta syömisen hyvät puolet.
Synteesi, eli seuraamus näistä, on päätelmä, että puun hedelmä on hyvä,
ja se, että mies ja nainen syövät puusta.
Länsimaissa voimme
nähdä tällaisen maailmankuvan suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen.
Roomalaiskirjeen 1. luvussa näemme Jumalan teesin: homoseksuaalisuus on
syntiä. Antiteesi, ihmisen järkeily, sanoo: ’Jeesus rakastaa kaikkia,
joten meidän pitäisi rakastaa jokaista.’ Tästä seuraa synteesi:
seurakunta hyväksyy synnin tai sietää syntiä, koska ’me rakastamme
syntistä’.
Juuri tämän takia raamatullinen maailmankuva on
mielestäni niin tärkeä. Meidän on opittava ajattelemaan Raamatun
mukaisesti. George Barnan tutkimusten mukaan vain harvat
herätyskristityt toimivat raamatullisesta maailmankuvasta käsin.
Ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin epäraamatullisen maailmankuvan,
diapraxiksen, vuoksi, siitä seurasi siirtymä, ja jos me haluamme
valloittaa ’portit’ takaisin, meidän tulee palata raamatulliseen
maailmankuvaan. Jos haluamme nähdä Jumalan valtakunnan tulevan ja Hänen
tahtonsa tapahtuvan, me tarvitsemme valtakunta-ajattelua, me
tarvitsemme raamatullisen maailmankuvan.
1.Moos1:28:ssa meille
annettu viljelytehtävä, ’Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi
heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää
se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut
ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.’, on nyt vaihtumassa
’lunastustehtäväksi’.
Minusta näyttää siltä, että Jumala tahtoo
ihmisen taas hallitsevan. Ihminen on kuitenkin ensin lunastettava, että
hän voisi suoriutua tästä. 1.Moos.3:15 Jumala vetää hiekkaan viivan ja
ilmoittaa askelen, jonka Hän aikoo ottaa. Naisesta syntyy lapsi, joka
lopullisesti tuhoaa saatanan. Jumala ei kerro, kuka tuo nainen on, tai
koska se tapahtuu, vain sen, että naisesta syntyy siemen, joka antaa
käärmeelle kuolettavan iskun.
Vallan
anastaja (saatana) tuli ensimmäisten ihmisten luokse Edenin
puutarhassa, ja hän sai heidät tekemään Jumalan tahdon sijasta oman
tahtonsa. Tuhansia vuosia myöhemmin Jeesus kertoi opetuslapsilleen,
että kun he rukoilevat, heidän tulee rukoilla, että Jumalan valtakunta
tulisi ja Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä niin kuin se tapahtuu
taivaassa.
Tämä rukous, josta käytämme nimeä Herran rukous,
osoittaa meille myös sen, millä tavalla Jumala toimii. Ensinnäkin
Jumala asetti ihmisen vastuuseen maa-planeetasta (1.Moos.1;28), eikä
tämä ole muuttunut miksikään. Jumala haluaa yhä, että ihminen
hallitsee, mutta ihmisen täytyy ensin tulla lunastetuksi.
Toiseksi,
Jumala tekee työtä tahtonsa toteutumiseksi maan päällä niin kuin se jo
toteutuu taivaassa. Tiedämme Raamatusta, että kaikki alkoi Jumalan
tahdosta, ’alussa Jumala loi…’, ja että me päädymme Jumalan tahtoon,
1.Kor.15:28: ’itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut
hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.’ Alku on
siis Jumalan tahdosta, ja historiamme päättyy kerran Jumalan tahdon
toteutumiseen.
Koska ihminen kuitenkin lankesi aivan alussa ja
luovutti samalla hallintavallan saatanalle, joudumme kysymään, millä
tavalla Jumala aikoo huolehtia tahtonsa tapahtumisesta täällä maan
päällä niin kuin se tapahtuu taivaassa. Mielestäni tämä on Raamatun
peruskysymys. Raamattu näyttää meille Jumalan suunnitelman ja sen,
miten Hän huolehtii tahtonsa tapahtumisesta ja valtakuntansa
rakentamisesta.
Kun Jumala puhuttelee 1.Moos.3:ssa Adamia, Eevaa
ja saatanaa, Hän alkaa paljastaa suunnitelmaansa. Hän sanoo saatanalle
(j.15): ’Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi
ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä
olet pistävä sitä kantapäähän.’
Jumala ei kerro meille, miten
Hän aikoo sen tehdä, eikä Hän paljasta meille kaikkia yksityiskohtia
siitä, millä tavalla tai koska tämä tapahtuu. Tämän tekstin perusteella
tiedämme, että naisesta syntyy lapsi, joka antaa kuolettavan
(täydellisesti tuhoavan) haavan saatanalle. Taistelulinjat on merkattu.
Jumalan valtakunta on voittava!
Tämän suunnitelman
toteuttamisessa näyttäisi olevan kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, Jumala ei
toimi vastoin omia ominaisuuksiaan. Miten Jumala voi tuhota saatanan
toimimatta vastoin oikeudenmukaisuutta ja muita ominaispiirteitään?
Koska Adam luovutti hallintavallan saatanalle, saatanalla on tällä
hetkellä valtaoikeus maapalloon. Tämän vuoksi Paavali kutsuu häntä
tämän maailman ruhtinaaksi, ja kun saatana kiusasi Jeesusta erämaassa,
hän tarjosi kaikkia maailman valtakuntia Jeesukselle, ja hän olisi
voinut ne luovuttaa, koska ne olivat hänen hallinnassaan.
Toiseksi,
kun Jumala antoi ihmiselle tehtäväksi viljellä ja varjella maata, se
tapahtui ennen syntiinlankeemusta, joten voidakseen käyttää taas
hengellistä hallintavaltaansa ihmisen täytyy ensin tulla lunastetuksi.
Jumalan käsky 1.Moos.1:28 on annettu lunastetulle kansalle.
1.Moos.3:15
mainitsema maailmaan tuleva siemen vastaisi molempiin näihin
kysymyksiin. Jumala aloittaa saatanan valloittaman alueen
takaisinvaltaamisen. Kun ymmärrämme tämän Jumalan mielessä olevan
tavoitteen, pystymme näkemään, millä tavalla me voimme nyt toimia Hänen
kanssaan tässä tilanteessa.
Kuten sanoin, rajaviiva on nyt
piirretty hiekkaan, rintamalinjat on muodostettu. Barnhousen mainitsema
’näkkymätön sota’ on alkanut. Tässä sodassa emme voi olla katsojina. Me
olemme toisen puolella, toista vastaan. Puolueettomuus ei ole
mahdollista.
Joosuan sanat Israelin kansalle sopivat
mielestäni hyvin tähän tilanteeseen, Joos.24:15: ’Mutta jos pidätte
pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte
palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla
puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te
asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.’
1.Joh.3:8: ’Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että Hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.’
1.Moos.3:15:
’Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja
hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet
pistävä sitä kantapäähän.’
Näemme siis Jumalan suunnitelman
vallata takaisin se, mitä saatana varasti. Kolmannessa tämän vuoden
kirjeessäni mainitsin Paavalin kirjoittaneen roomalaisille luvussa
yksi, mitä tapahtuu, kun turmeltuneet ihmiset pääsevät valloilleen. He
ovat täynnä petosta. Muistatte ehkä, että kreikankielinen sana
tarkoittaa kalansyöttiä; se tarkoittaa pettää, viekotella, houkutella,
huijata. Juuri tätä saatana teki Adamille ja Eevalle Edenin puutarhassa.
Tekstimme
sanoo, että Jumalan Poika tuli tekemään tyhjäksi saatanan teot. Mistä
teoista tässä puhutaan? Daken Raamatun kommentaari mainitsee
’kaksikymmentäviisi saatanan tekoa’ (1.Joh.3:8):
1. synti – kapina (1.Moos.3:2, 2Kor.11:3) 2.
pimeyden teot, mukaan lukien moraalinen eksytys ja seksuaalinen
kieroutuminen (Ef.5:11; 6:12, Ap.t.16:18, Room.1) 3. pahat teot (Kol.1:21) 4. hengellinen sokeus (2.Kor.4:4) 5. Jumalan Sanan varastaminen (Matt.13:19) 6. eksytykset ja väärät uskonnot (2.Kor.11:14, 1.Tim.4, Ilm.12:9) 7. tappaminen ja tuhoaminen (Joh.10:10) 8. ohdakkeen kylväminen, kristittyjen kiusaaminen ja seulominen (Matt.4.3; 13:25, Luuk.22:31) 9. väärän palvonnan ja väärennettyjen ihmeiden edistäminen (2.Tess.2:18-21, 1-Kor.10:20) 10. myrskyt (Job1:18-19, Ef.2:2) 11. kansojen hallitseminen (Matt.4:8-9, Dan.10) 12. kuolema (Heb.2:14-15) 13. veljien syyttäminen (Ilm.12:10) 14. rukousten estäminen (Dan.10:12-21) 15. evankeliumin vastustaminen (Ef.6:1-18) 16.
demonien (Joh.12:31), langenneiden enkeleiden (Ilm.12:7-12), ja
langenneen ihmisen (Ef.2:2, 1.Joh.3:8, Joh.8:44)valvonta 17. sairaus ja taudit (Matt.4:23-24; 9:32-33; 15:22, Ap.t.10:38) 18. heikkous ja vammat (Matt.8:17, Luuk.13:16, Joh.10:10, Ap.t.10:38) 19. mielenvikaisuus ja mielisairaus (Matt.4:23-24; 17:14-21, Mark.5:1-18) 20. itsemurhat (Matt.17:15, Joh.10:10) 21. himojen herättäminen (Joh.8:44, Ef.2:1-3) 22. valehtelu ja väärät profetiat (1.Kun.22, Matt.24:11,24, 2.Kor.11:13-15) 23. valheoppien edistäminen (1.Tim.4, 2.Tim.4, 2.Tess.2, Ilm.13) 24. ihmisten hallitseminen (Ap.t.10:38) 25. kristittyjen vaino ja sota pyhiä vastaan (Ef.6:10-18, 1.Piet.5:8-9)
Kristus
tuli kumoamaan kaikki nämä saatanan teot. Synti ja kapina, saatanan
valta kansoihin, kuoleman valta ja saatanan jatkuva pyhiin kohdistama
vaino ja vastustus loppuvat tuhatvuotisessa valtakunnassa, mutta
kaikkien muiden saatanan tekojen suhteen voimme saada täyden vallan jo
tässä ajassa.
Jos siis Kristus tuli tekemään tyhjäksi
perkeleen teot, meidän täytyy kysyä itseltämme: miten me osallistumme
Isän rinnalla näitten tekojen tekemiseen? Ensiksi meidän täytyy
varmistaa, ettei saatanalla ole minkäänlaista jalansijaa tai
sillanpääasemaa meidän elämässämme. Ef.4:27: ’älkääkä antako
perkeleelle sijaa’. Tämä on ensimmäisiä tehtäviämme tässä ajassa,
yhdessä sen kanssa, että opimme kertomaan ihmisille evankeliumin eli
hyvän uutisen.
Toiseksi Jumalan kansan tulee miehittää
erilaiset ’portit’ kaupungissa, maakunnassa ja maassa. Nämä ’portit’,
valta-asemat, paikat, missä tehdään päätöksiä ja solmitaan sopimuksia,
ovat useimmiten mielipidevaikuttajien hallussa. Nämä ihmiset muokkaavat
yhteiskunnallista mielipidettä. Meidän, Jumalan omien, tulee myös olla
mielipiteiden muokkaajia. Meidän tulee tuntea Jumalan ehdoton totuus ja
tehdä se tiettäväksi kaupungin porteissa.
Kolmanneksi meidän
pitää tunnistaa oman yhteiskuntamme rakenteelliset synnit ja puuttua
niihin, joko estäen niiden mahdollisuuden tai purkaen niitä.
Näemme
siis, että Jumala on luonut valtakuntansa ja asettanut ihmisen
hallitsemaan sitä. Ihminen lankesi kuitenkin syntiin ja luovutti
hallintavallan toiselle, saatanalle, joka tällä hetkellä hallitsee.
Jumala kuitenkin myös pani alulle suunnitelman, jolla Hän valtaa
takaisin kaiken, mitä saatana vei viekkaudella, ja Hänellä on myös
suunnitelma ihmisen palauttamiseksi alkuperäiseen asemaansa ja saatanan
tekojen tuhoamiseksi.
Katsomme tätä tulevina viikkoina ja hämmästelemme Jumalan SUURTA VIISAUTTA.
1.Moos.4:8: ’Ja Kain sanoi veljellensä Abelille: ’Menkäämme kedolle.’
Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja
tappoi hänet.’
Kun Jumala antoi 1.Moos.3:15:ssa suunnitelmansa,
että ’siemen’, lapsi, syntyisi maailmaan, alkoi Donald Barnhousen
sanoin ’näkymätön sota’. Näkymätön, koska emme voi nähdä sitä
fyysisillä silmillämme, mutta kuitenkin sota, joka on tappavampi kuin
ensimmäinen tai toinen maailmansota.
Jumala ilmaisi, että
maailmaan tuleva siemen antaisi vanhalle käärmeelle (saatanalle)
tappavan iskun, ja viime kirjeessäni luettelin saatanan 25 työtä, jotka
siemen (Kristus) tuhoaa.
Kun luemme 1.Moos.4:stä, että Jumala
siunasi Abelia, saatana alkoi toimia. Tietämättä, koska ja missä siemen
tulisi maailmaan, saatana ei ota mitään riskejä vaan saattaa Kainin
surmaamaan veljensä Aabelin. Tämä oli maailman ensimmäinen murha.
Näemme
kateellisen veljen tappavan vihassa veljensä, mutta meidän täytyy
ymmärtää, kuka on todellinen vihollinen tässä tilanteessa: saatana.
Jatkossa näemme, että aina, kun Jumala ilmaisee suunnitelmansa, saatana
yrittää tuhota sen.
Esimerkiksi tämän saman luvun jakeessa 25
luemme: ’Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi
hänelle nimen Seet, sanoen: ’Jumala on suonut minulle toisen pojan
Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi.’
Seet tarkoittaa
sijaista tai korviketta. Aabelin sijaan tulee Seet, ja luemme, että
’siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä’, j.26. Näyttää
tapahtuneen hengellinen uudistus, ja Jumalan suunnitelma jatkuu.
Yksi
ongelmistamme nykypäivänä on, että olemme menettäneet yhteyden
historiaan ja todellisuuteen. Ei ole mitään tarinaa tai suurempaa
kokonaiskuvaa, joka toisi todellisuuteen mielekkyyden. Luominen,
lankeemus ja lunastus on pantu syrjään. ’Todellisuus’ koostuu pienistä
irtomurusista. Tämän takia meillä ei ole yhteyttä menneisyyteen, eikä
sen takia myöskään tulevaisuutta, jota voisimme odottaa.
Koska
nyky-yhteiskuntamme on irrottautunut Raamatusta, Jumalan Sanasta, joka
on ehdoton Totuus, näemme, että ’totuus’ on mitä tahansa, minkä me itse
nimitämme totuudeksi. Näemme tämän nykypäivän yhteiskunnassa niin
politiikassa, taloudessa, koulutuksessa kuin kaikessa muussakin, mihin
ihmiset osallistuvat.
Juuri tämän vuoksi meidän on tärkeää
nähdä, mitä Jumala tekee. Hän loi taivaat ja maan ja kaiken, mitä
niissä on, ja Hän asetti ihmisen hallitsemaan sitä kaikkea. Ryöstäjä,
Saatana, tuli mukaan ja otti vääryydellä haltuunsa kaiken, minkä Jumala
oli antanut ihmisille.
Jumalan tahto on edelleen, että ihminen
on vastuussa maapallosta. Tämä ei ole muuttunut. Ihminen pitää
kuitenkin ensin lunastaa, ja sitä varten Jumalalla on oma
suunnitelmansa. Maailmaan tulee lapsi, joka tuhoaa saatanan työt ja
sovittaa syntiin langenneen ihmisen.
Ihminen on luotu Jumalan
kuvaksi ja Hänen kaltaisuuteensa, ja sen takia ihminen on Jumalalle
arvokas. 1.Moos.1:28:ssa Jumala antoi ihmiselle viljelytehtävän, josta
on nyt tullut lunastustehtävä ihmisen lankeemuksen takia, ja näemme
Uudessa Testamentissa, miten tästä tuli lähetystehtävä. Näemme, miten
Jumala ottaa nämä kolme jättiaskelta, joiden välillä kuluu tuhansia
vuosia, mutta Jumalan aikakäsitys on täysin toinen kuin ihmisen.
Jumala
aloitti maailman halliten kaikkea, ja kaikki tulee lopulta olemaan
Jumalan hallinnassa. Tästä käsin voimme nähdä kokonaisuuden. Näemme,
että elämällä on tarkoitus. Kaikki ei ole sattumaa, vaan elämän suurin
kysymys on, keitä me olemme. Miksi olemme erilaisia? Mikä on
tarkoituksemme? Näihin kysymyksiin saamme vastauksen.
1.
Moos. 6:1-3: ’Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille
syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja
ottivat vaimoiksensa kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Silloin
Herra sanoi: ’Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti,
koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä
vuotta.’
1. Moos. 6:8: ’Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.’
Meidän
pitää muistaa, että Jumala oli asettanut ihmisen hallitsemaan ja
johtamaan maata. Mutta koska ihminen lankesi syntiin, Jumala toteuttaa
nyt lunastussuunnitelmaansa saattaakseen ihmisen takaisin sille
paikalle, johon Hän ihmisen alkujaan tarkoitti. Tämän draaman
paljastuessa näemme kuitenkin Saatanan ottavat vallan ja nyt yrittävän
estää Jumalan suunnitelman toteutumista. Mikä on Jumalan tarkoitus? Se
on tuoda maailmaan 1.Moos. 3:15 luvattu siemen, joka tuhoaa Saatanan
teot.
Viimeksi näimme, miten Saatana onnistui saamaan Kainin
surmaamaan veljensä Abelin. Jumala kuitenkin lähetti tilalle Seetin, ja
Jumalan työ, Jumalan suunnitelma, jatkui. Nyt näemme 1.Moos. 6:ssa
seuraavan hyökkäyksen, jolla vihollinen yrittää turmella ihmisen
sukupolvien ketjun, josta 1.Moos. 3:15 siemen voisi kerran syntyä.
1.Moos.
6 tutkiessamme joudumme esittämään useita kysymyksiä. Ensinnä, keitä
oikeastaan olivat ’Jumalan pojat’? Jotkut Raamatun oppineet selittävät
heidän olleen Seetin jälkeläisiä, mutta onko se oikein? 1.Moos. 5:3,6,9
perusteella näyttäisi, että Seet sai poikia vasta 235 vuotta maailman
luomisen jälkeen, ja hänen poikansa sai ensimmäisen poikansa vasta 325
vuotta maailman luomisen jälkeen. 1.Moos. 6 kuitenkin sanoo näitä
avioliittoja solmitun, kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä, ja
näyttää, että siihen aikaan Seetillä ei ollut naimaikäisiä poikia.
Minä
itse uskon, että nämä olivat 1. Piet. 3:19, 2. Piet. 2:4 ja Juuda 6-7
mainittuja langenneita enkeleitä. Jumala sanoi: ’Ja Jumala katsoi
maata, ja se oli turmeltunut, sillä kaikki liha oli turmellut elämänsä
maan päällä.’ (King James – käännös englanniksi) Näyttää siltä, että
Nooaa ja hänen perhekuntaansa lukuun ottamatta koko ihmiskunta oli
turmellut elämänsä maan päällä ennen vedenpaisumusta, ja että oli
syntynyt ihmisten ja enkeleiden jälkeläisiä, jättiläisiä. Vain Nooan
perhe oli puhdas.
1. Moos. 6:9: ’Nooa oli aikalaistensa
keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.’
Nooasta sanotaan, että hän oli ’täydellinen’ (King James) oman
sukupolvensa keskuudessa. Hebrean kielellä käytetään sanaa ’tamiym’,
joka tarkoittaa tahratonta. Samaa sanaa käytetään Vanhan Testamentin
uhrieläimistä, ja se tarkoittaa viatonta. Sana tarkoittaa fyysistä
täydellisyyttä, ei moraalista täydellisyyttä. Sitä käytetään Vanhan
Testamentin uhrieläimistä, joiden piti olla puhdasta karjaa,
tahrattomia. Tämä näyttäisi viittaavan siihen, että ainoastaan Nooa ja
hänen jälkeläisensä olivat puhtaasti Adamin sukukuntaa, ja tämän
puhtauden takia Jumala otti heidät arkkiin.
Voimme nähdä,
miten Saatana yrittää turmella ihmisen perimän niin, että Jeesus
Kristus, Jumalan Poika, ei voisi tulla maailmaan. Verenperimän piti
olla puhdas.
Näemme tässä, miten Jumala hallitsee, ja miten
Hän jatkaa suunnitelmansa toteuttamista. Hänen valtakuntansa tulee,
Hänen tahtonsa tapahtuu, todellisuudessa.
1.Moos.11:1: ’Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi.’
Kun
katsomme näitä Jumalan Sanan huippupaikkoja, meidän tulee muistaa, että
Jumala toimii oman valtakuntansa vakiinnuttamiseksi maan päällä, ja
ihminen on Hänen yhteistyökumppaninsa tässä toimessa. Koska saatana
ryösti petoksella ensimmäisiltä ihmisiltä oikeuden hallita tätä maata,
Jumala toimii sen tilanteen palauttamiseksi ennalleen.
Sen
saavuttamiseksi Jumalan täytyy tehdä monia asioita. Ensinnä ihminen
pitää lunastaa ja toiseksi saatana ja hänen työnsä täytyy tuhota.
Olemme jo nähneet 1.Moos.3:15:ssä, että vaimon siemen, joka tulee
maailmaan, tuhoaa lopullisesti saatanan ja tuo samanaikaisesti
ihmiselle vanhurskauden niin, että langennut ihminen voi tulla
lunastetuksi.
Saatanan tarkoitus on pysäyttää tuo suunnitelma,
mutta hän ei siinä onnistu. Tässä 1.Moos. 11 luvussa näemme taas yhden
hänen hyökkäyksensä. Meidän pitää katsoa useita asioita. Ensiksikin
näemme Jumalan tuomion, Jumalan armon ja myös Jumalan suunnitelman, kun
Hän jatkuvasti tähtää valtakuntansa vakiinnuttamiseen maailmassa.
Saatana
löysi itselleen alttiin kumppanin ja apurin Nimrodissa, joka oli Haamin
jälkeläinen, kun hän yritti estää Jumalan suunnitelman toteutumista.
Tämän yksinvaltiaan alaisuudessa näemme ihmiskunnan kapinoivan Jumalaa
vastaan. Näemme heidän kokoontuvan yhteen sen sijaan, että he olisivat
täyttäneet koko maan. Näemme myös epäuskon. Jumala oli luvannut, ettei
Hän enää tuhoaisi maata vedenpaisumuksessa, mutta tässä ihmiset
rakentavat tornia vedenkestävästä materiaalista. 1.Moos.11:3-4: Ja he
sanoivat toisillensa: ’Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne
koviksi.’ Ja tiiliä he käyttivät kivenä ja maapihkaa (engl. tervaa) he
käyttivät laastina. Ja he sanoivat: Tulkaa, rakentakaamme itsellemme
kaupunki, ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme
itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.’
Jumala
tuli alas, sekoitti heidän kielensä ja niin hajotti heidät. Jumalan
suunnitelma oli ’hajota ja hallitse’. Jumala jakoi ihmiskunnan pieniksi
perheiksi, kieliryhmiksi, ja he alkoivat hajaantua. Miten usein
olemmekaan pyrkineet todistamaan jollekin ihmisryhmälle ja huomanneet
heidän kannustavan toisiaan kapinoimaan julistustamme vastaan. Ratkaisu
on ’hajota ja hallitse’.
Tässä kielten sekaannuksessa näemme
Jumalan tuomion, kun Hän jakaa ihmiskunnan, mutta näemme myös Hänen
suunnitelmansa. Hän haluaa voittaa heidät yksitellen, kieliryhmä
kerrallaan, perhe kerrallaan.
Tätä varten Hänen täytyy valita
yksi. Sen tähden luemme 1.Moos.12:1-3: ’Ja Herra sanoi Abramille:
’Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä
sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja
teen sinun nimesi suureksi, ja sän olet tuleva siunaukseksi. Ja minä
siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua
kiroavat ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.’
Jumala
siis valitsi Abramin ja siunasi hänet. Mikä on tämän siunauksen ydin?
Että ’kaikki sukukunnat tulevat sinussa siunatuiksi.’ Jumala on ottanut
taas yhden jättiaskelen kohti ihmisen lunastusta ja valtakuntansa
perustamista maan päälle.
Jos katsomme historiaa tältä
kannalta, mitä Jumala tekee, näemme tarkoituksen – suunnitelman, joka
toteutuu maailmassa. Eräältä opiskelijalta kysyttiin: Mitä historia on?
Hänen vastauksensa: ’Vain v*:n tapahtuma tapahtuman jälkeen.’
Pelkään, että tämä on useimpien ihmisten käsitys historiasta –
tapahtuma toisensa jälkeen vailla mitään suunnitelmaa tai rytmiä.
Historia on kuitenkin enemmän. Se on Jumalan lunastussuunnitelma
ihmisen saattamiseksi takaisin Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan ja
Hänen valtakuntansa perustamiseksi tänne maan päälle. ’Tulkoon sinun
valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin
taivaissa.’
1. Moos.12:1: ’Ja Herra sanoi Abramille: ’Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.’
Kuten
edellisessä kirjeessäni sanoin, Jumala jakoi ihmiskunnan pieniksi
perheiksi ja kieliryhmiksi ajatellen heidän voittamistaan yksitellen,
mutta sen saavuttaakseen Hänen täytyi valita yksi. Tämän Hän tekee 1.
Moos.12:ssa. Luvun ensimmäiset neljä jaetta ovat Raamatun tärkeimpiä
jakeita.
On mielenkiintoista, että Jumala sanoi: ’lähde siihen
maahan, jonka minä sinulle osoitan’. Hän ei sanonut ’maahan, jonka minä
annan sinulle’. Se tapahtui vasta myöhemmin. Abramin täytyi ensin
totella. Kun hän otti uskon askeleita, hän sai lupauksen, että maa
annettaisiin hänen jälkeläisilleen.
Minusta meidän on tärkeää
huomata, että Jumala kouluttaa niitä, jotka Hän valitsee. Kuten sanoin
aiemmin, ihmisten tahtoessa saada jotain aikaan he perustavat komitean,
mutta Jumalan halutessa tehdä jotain Hän etsii ihmisen. Löydettyään
ihmisen Jumala vie hänet puhdistavan tulensa läpi näin valmistaen
ihmisen tehtävään, joka Jumalalla hänelle on.
Näemme tämän
koulutuksen Abramin elämässä. Mitä Jumala sanoi hänelle? ’Lähde
maastasi, suvuastasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle
osoitan.’ Lähtiessään Abram kuitenkin ottaa mukaansa veljenpoikansa
Lootin ja isänsä Terahin. Myöhemmin näemme, että Abram joutuu luopumaan
isästään kuoleman ja Lootista riidan kautta.
Abram lähtee
kohti Kaanaan maata, ja kun hän tulee perille, Herra lupaa maan hänelle
ja hänen jälkeläisilleen. 1.Moos.12:7: ’Herra ilmestyi Abramille ja
sanoi: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.’ Niin hän rakensi
sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt.’
Jumala
valmistaa Abramia uskon isäksi. Jumala tuo hänet Kaanaan maahan ja
lupaa antaa maan hänen jälkeläisilleen. Saapuessaan Abram näkee, että
maassa on nälänhätä, ja luemme, että hän lähti Egyptiin. Miksi?
1.Moos.12:10: ’Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin,
asuakseen siellä jonkin aikaa, sillä nälänhätä oli maassa kova.’ Jumala
ei kehottanut Abramia lähtemään Egyptiin. Näemme, miten Abram vaaransi
vaimonsa ja elää petollisesti Egyptissä.
Kun faaraolle selviää
totuus Abramin vaimosta (että hän on itse asiassa Abramin vaimo eikä
sisar), hän kohtelee Abramia kuninkaallisesti ja antaa hänelle
rikkauksia. Tämä on mielenkiintoista, koska kun Loot myöhemmin joutuu
vangiksi idän kuninkaiden maassa, Sodoman kuningas sanoo Abramille,
että tämä voi pitää kaiken tavaransa kunhan vapauttaa ihmiset. Abram
sanoo: ’Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan
luojan puoleen ja vannon: En totisesti ota, en langan päätä, en kengän
paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: ’Minä olen
tehnyt Abramin rikkaaksi’. En tahdo mitään, paitsi mitä palvelijat ovat
kuluttaneet ja mikä on niille miehille tuleva, jotka minua seurasivat,
Aanerille, Eskolille ja Mamrelel; he saakoot osansa.’ 1.Moos.14:22-24
Kysymys
kuuluukin: Koska Abram nosti kätensä ja vannoi, ettei ottaisi mitään,
etteivät ihmiset pääsisi sanomaan ’Minä tein Abramista rikkaan’?
Uskoisin, että tämä tapahtui Egyptin kokemusten jälkeen. Abram oppi
kuuntelemaan Jumalaa ja kasvamaan uskossa, jotta hänestä tulisi uskon
isä.
Abramin elämässä näet testin toisensa jälkeen, ja lopulta
ne vahvistivat hänen uskoaan. Tietenkin viimeinen, ankarin testi oli
1.Moos.22, jossa Herra pyytää Abramia uhraamaan poikansa Iisakin.
Kaikessa tässä näemme vähitellen muotoutuvan mallin, jossa Jumala tuo
omansa koettelemusten läpi, jotta he olisivat Mestarin käyttöön sopivia
aseita. Ensin näemme käskyn: Mene. Tätä seuranneen kuuliaisuuden
jälkeen näemme ilmestyksen. Sitten näemme testin, ja kun se on
läpäisty, Jumala antaa entistä suuremman ilmestyksen.
Muistathan,
mitä varten kirjoitan näitä viikkoviestejäni. Jumala tahtoo perustaa
valtakuntansa tänne maan päälle, ja Hän tekee sen niiden miesten ja
naisten kautta, jotka on lunastettu ja testattu, ja jotka ovat
kulkeneet puhdistavan tulen läpi ja ovat nyt valmiit Mestarin käyttöön.
Abram ei ole vain ’uskon isä’, vaan myös esikuvamme, johon Paavali
myöhemmin viittaa Roomalaiskirjeessään.
1.Moos.12:1: Herra sanoi Abramille: ’Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.’
Jumala
siunasi Abramin, ja siunaus välittyi myös Iisakille ja Jaakobille.
Abramin lailla hekin kuitenkin joutuivat käymään läpi omat kiusauksensa
ja koettelemuksensa, jotka toivat heidät sille paikalle, missä Herra
saattoi heitä käyttää.
Viime kirjeeni lopulla kirjoitin:
’Jumala perustaa valtakuntansa tähän maailmaan, ja Hän tekee sen niiden
miesten ja naisten kautta, jotka on lunastettu ja koeteltu, ja jotka
ovat kulkeneet puhdistavan tulen läpi ja ovat nyt valmiita
Herransa käyttöön.’
Jumala käyttää niitä miehiä ja naisia, joilla on luonnetta. Mitä luonne on? ’Luonne on enemmän kuin älykkyys. Suuri sielu paitsi ajattelee vahvasti myös elää vahvasti.’ – Ralph Waldo Emerson
’Luonne on kuin puu, ja maine on kuin varjo. Varjo on sitä, mitä ajattelemme sen olevan. Puu on totta.’ – Abraham Lincoln
’Johtajuus
on vahva yhdistelmä strategiaa ja luonnetta. Jos jompikumpi on pakko
hylätä, pärjäät paremmin ilman strategiaa.’ – Kenraali H. Norman
Schwartzkopf
’Luonteet eivät muutu. Mielipiteet voivat muuttua, mutta luonteet ainoastaan kehittyvät.’ – Benjamin Disraeli
’Kaikista kunnioitettavien ihmisten ominaisuuksista mikään ei ole arvokkaampi kuin luonne.’
Jaak.1:3-4:
’…teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä…’
Luonne ei kehity koeputkessa, se ei synny asian tutkimisesta
luokkahuoneessa. Se ei myöskään kehity siitä, että luet kirjan luonteen
kehittymisestä.
Luonne syntyy elämän koettelemusten kautta.
Nämä koettelemukset kohtaavat meitä kaikkia. Billy Graham on sanonut:
’Parhaimmillaan elämämme on täynnä ongelmia.’ Kun olemme täyttyneet
Pyhällä Hengellä ja vaellamme päivittäin Hengessä, Henki johtaa meidät
näitten vaikeitten aikojen läpi ja tekee meissä sitä työtä, jonka Hän
näkee tarpeelliseksi.
Meidän tulee kuitenkin ymmärtää, mitä
Jumala tekee meidän elämässämme. Room.5:3 Paavali kirjoittaa: ’Me
iloitsemme kärsimyksessämme.’ Miksi? Koska hän sanoo, että me
’tiedämme’, mitä se saa aikaan meissä.
Kaikissa poliittisissa
kampanjoissa täällä Yhdysvalloissa samoin kuin muuallakin nousee esiin
tämä kysymys: Onko ehdokkaan luonteella merkitystä? Ihmiset sanovat
usein, että luonne ei ole tärkeä, tärkeää on se, mitä asioita ehdokas
kannattaa. Onko todella? Chuck Colson kirjoitti jokin aikaa sitten
asiasta, jota yritän tässä tuoda esiin.
Lehdessään ’BreakPoint’ hän kirjoitti 14. huhtikuuta 1992:
’Yksityinen moraali ja julkinen politiikka
Jokaisessa
isossa vaalikampanjassa nousee esiin kysymys, josta tässä nykyisessä
kampanjassa on jo keskusteltu: Onko ehdokkaan henkilökohtaisella
moraalilla mitään merkitystä hänen julkisen elämänsä kannalta? Vuosien
ajan liberaalien vastaus on ollut ’ei’: yksityiselämässään ihmiset
saavat tehdä mitä haluavat, eikä se vaikuta heidän kykyynsä johtaa
maata. Nyt konservatiivien johtaja John O’Sullivan, valtakunnallisen
’Review’-lehden toimittaja, on sanonut samoin, kun hän kirjoittaa
mieluummin haluavan johtajaksi pätevän syntisen kuin epäpätevän
pyhimyksen. Tässä perusolettamuksena on, että hallinnointiin vaaditaan
ainoastaan teknistä pätevyyttä. Tämä olettamus on kuitenkin väärä.
Todellisuudessa vallan käyttöön liittyy kokonainen elämänfilosofia – ja
se puolestaan perustuu henkilökohtaisille valinnoillemme ja
käytöksellemme.
Annan tässä vain yhden esimerkin – tärkeän
esimerkin. Lähes kaikki nykyaikainen filosofia lainaa 1700-luvun
ranskalaisen kirjailijan Jean Jack Rousseaun kirjoituksia.
Rousseau
kuvaa poliittiset näkemykset kirjassaan ’Sosiaalinen sopimus’, jossa
hän sanoo ihannevaltion olevan sellainen, joka vaatii täydellistä
alamaisuutta.
Rousseau halusi valtion ottavan vastuun lasten
kasvatuksesta, jotta se voisi aivopestä lapset omistamaan koko elämänsä
valtion palvelemiseen.
Nämä ajatukset loivat pohjaa Ranskan
vallankumoukselle ja Kolmannen Valtakunnan mahdille. Marx ja Lenin
omaksuivat ne, ja niistä tuli osa kommunismin perustaa. Ne vaikuttivat
myös Pol Potin ja hänen Pariisissa koulutettujen kommunistiensa
joukkoihin, jotka surmasivat neljänneksen Kamputsean kansasta
pyrkiessään muodostamaan totalitaristisen valtion.
Mistä Rousseau sai tämän kammottavan käsityksensä valtiosta?
Jos
katsomme hänen elämäänsä, vastaus on selkeä. Rousseau oli ajelehtija ja
boheemi. Hänellä oli useita naissuhteita, ja suurimman osan
aikuisikäänsä hän eli rakastajattarensa, nuoren Therese-nimisen
pyykkärinaisen kanssa. Kun Therese synnytti lapsen, Rousseaulla oli
edessään iso haaste: asettuisiko hän aloilleen ja hyväksyisi perheen ja
isyyden haasteen? Hänen vastauksensa oli ’ei’. Rousseau sanoi, että
lapset tukahduttaisivat hänen elämäntapansa ja latistaisivat hänen
’julkkisasemansa’ sen ajan yhteiskunnassa.
Hän sai
suostuteltua Theresen luovuttamaan heidän lapsensa orpokotiin.
(Nykypäivänä heidän ratkaisunsa olisi ollut abortti.) Vuosien myötä
Rousseau sai viisi lasta. Jokainen jätettiin vauvana orpokodin
rappusille. Kun Rousseaun ystävät arvostelivat häntä, hän yritti hakea
oikeutusta toiminnalleen. Hän iski heitä vastaan väitteellä, että
lapsista luopuminen oli itse asiassa parasta, mitä hän saattoi heidän
hyväkseen tehdä. Valtio kasvattaisi ja kouluttaisi heidät paremmin kuin
hän. Valtio olisi parempi isä.
Nämä ajatukset tulivat myöhemmin Rousseaun poliittisen filosofian ytimeksi.
Pyytäessään
valtiota toimimaan isänä lapsilleen hän loi teorian valtiosta meidän
kaikkien isänä. Valtion pitäisi olla vastuussa meidän mielemme
muokkaamisesta ja meidän uskollisuutemme kohdentamisesta.
Historioitsija Paul Johnsonin sanoin, Rousseau näki kaikki kansalaiset
’isän puolelta orpoina’.
Rousseau olisi ehkä kauhistunut, jos
hän olisi tiennyt, miten paljon 1900-luvun julmuuksia –keskitysleirit,
valeoikeudenkäynnit, kansanmurhat – seurasi hänen ponnisteluistaan oman
vastuuttomuutensa perustelemiseksi.’
Kaikki pohjaa luonteeseen…
Kun puhutaan hallitsemisesta Jumalan valtakunnassa, tehtävä kuuluu
miehille ja naisille, joilla on Kristuksen luonne.
1.
Moos. 32:28: ’Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä
sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.’
Tänä
vuonna, 2008, juhlimme Israelin valtion syntymisen 60-vuotisjuhlaa.
Vaikka Israelin kansakunta perustettiin jo kauan sitten, Herran
kurituksena Israelin kansa on ollut hajotettuna kaikkialle maailmaan
kaksituhatta vuotta. 60 vuotta sitten he palasivat takaisin
kansakuntana.
Mitä tämä merkitsee Jumalan valtakunnalle?
Meidän täytyy muistaa, että kun Jumala jakoi ihmiskunnan pieniin
kieliryhmiin ja perheisiin, Hänen suunnitelmansa oli voittaa ne
kieliryhmä kerrallaan, perhe kerrallaan. Voidakseen tehdä sen Hänen
täytyi kuitenkin valita yksi ja siunata se, jotta se voisi olla
siunaukseksi kaikille muille.
Tämän Jumala teki valitsemalla
Abramin, josta myöhemmin tuli Abraham. Abrahamista syntyi Iisak ja
Jaakob, ja tässä tekstissä luemme, että Jaakobin uudeksi nimeksi tuli
Israel, joka tarkoittaa ’Jumalan prinssi’. Jaakob sai 12 poikaa, joista
lopulta kasvoi Israelina tunnettu kansa.
Israel oli Jumalan
valittu kansa, joka edusti Häntä muiden kansojen joukossa. Jumala aikoi
toimia oman kansansa Israelin kautta tehdäkseen itsensä tunnetuksi ja
tuodakseen Poikansa maailmaan. Jumala oli kehottanut Abramia lähtemään
maahan, jonka Hän näyttäisi hänelle ja myöhemmin antaisi hänelle
omaksi. Tämä maa sijaitsi Välimeren itäpäässä, ja se oli erittäin
arvokas maa-alue. Se yhdisti Aasian, Afrikan ja Euroopan. Kaikki
armeijan ja kauppiaiden reitit näille alueille kulkisivat Israelin
kautta.
Jumalan suunnitelman Israelille täytyi olla
keskihakuinen. Kaikki tulisivat Israeliin ja näkisivät kansan, joka on
erilainen kuin muut. Heräisi kysymys: miksi he ovat erilaisia? Ja
vastaus olisi: He palvelevat Ainoaa tosi Jumalaa. Israel olisi joko
Jumalan armon tai Hänen tuomionsa todistaja. Israel saattoi valita
jommankumman.
Hyvä esimerkki tästä on Saban kuningattaren tulo
kuulemaan ja näkemään Salomon viisautta. 2.Aik.9:3-4: ’Kun Saban
kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli
rakentanut, ruuat hänen pöydällänsä, kuinka hänen palvelijansa asuivat
ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki
hänen juomanlaskijansa ja kuinka he olivat puetut, ja hänen yläsalinsa,
josta hän nousi Herran temppeliin, meni hän miltei hengettömäksi.’
Jumalan
kansan historia on nousujen ja laskujen historiaa. Tarkoitan, että oli
aikoja, jolloin kansalla oli suuria johtajia ja he edistyivät, mutta
näyttää siltä, että he usein luisuivat hengelliseen
välinpitämättömyyteen ja Jumalan tuomio toteutui. Silloinkin he olivat
todistuksena siitä, että Jumala on Jumala.
Luemme
5.Moos.29:24-26: ’Silloin kaikki kansat kysyvät: ’Minkätähden Herra on
näin tehnyt tälle maalle? Mistä tämä hänen suuri vihansa hehku?’
Silloin vastataan: ’Siitä, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan
liiton, jonka hän teki heidän kanssansa viedessään heidät pois Egyptin
maasta.’
Jumala nosti profeettoja. Profeetallisista kirjoista 12
on ajalta ennen pakkosiirtolaisuutta, viisi ajalta pakolaisuuden
jälkeen. Viisi pakolaisuuden jälkeen syntynyttä ovat Hesekiel, Daniel,
Haggai, Sakarja ja Malakia. Kaikki muut ajoittuvat Jerusalemin
kukistumista ja juutalaisten pakkosiirtolaisuutta Babyloniassa
edeltävälle kaudelle, paitsi Jeremia, viimeinen pakkosiirtolaisuutta
edeltävä profeetta, joka itse asiassa eli tuon surullisen ajan keskellä
ja kirjoitti Valitusvirret sen muistona.
Näillä profeetoilla
oli sana Herralta. Luemme usein: ’näin sanoo Herra’. He huusivat
Israelin kansalle muistuttaen, että nämä ovat Jumalan kansa, ja
kehottivat kansaa pitämään mielessään sen kohtalon, jonka Jumala oli
heille tarkoittanut. Joskus kansa kuunteli profeettojen kautta tulevaa
Jumalan sanaa ja katuivat, ja silloin Jumalan valtakunta eteni, mutta
usein kansa ei kuunnellut, ja lopulta heidät vietiin
pakkosiirtolaisuuteen. Tämän takia meillä on profeetallisia kirjoja
kausilta ennen pakkosiirtolaisuutta ja sen jälkeen.
Hesekielin
näyssä kirjan ensimmäisessä luvussa luemme ’minä näin’, ’minä kaaduin’,
’minä kuulin’. Tällaisia profeetat olivat. Mutta heti, kun Hesekiel oli
’kasvoillaan’, Jumalan Henki nosti hänet ’jaloilleen’ (2:2).
Lukekaamme, huomatkaamme, oppikaamme!
Miksi vastustamme homojen avioliittoja?
Pari
viikkoa sitten Kalifornian korkein oikeus määritteli avioliiton
uudelleen sanoessaan, että homoseksuaaleilla ja lesboilla on
perustuslaillinen oikeus avioliittoon. Kesäkuun 17 päivä 2008 ihmisiä
tulee kaikkialta Yhdysvalloista Kaliforniaan vihittäviksi. Haluan
keskustella tästä aiheesta tämän viikon kirjeessäni. Tämä kirje on
tavallista pidempi, mutta yrittäkää kestää.
Millä perusteilla
voimme sanoa vastustavamme homoavioliittoja, jos jätämme uskonnon pois
keskustelusta? Bill O’Reilly esitti tämän kysymyksen omassa
radio-ohjelmassaan konservatiivipuolueen edustajalle ja jäi vaille
tyydyttävää vastausta. Minusta on tärkeää että meillä Jumalan kansana
on syy toivoon, joka meillä on, ja että kykenemme vastaamaan, kun
meiltä kysytään, miksi vastustamme joitakin asioita.
Saatana
käyttää diapraxis-nimellä tunnettua maailmankuvaa. Nimi koostuu
kahdesta sanasta: ’dialektiikka’ tarkoittaa keskustelua ongelmien
ratkaisemiseksi, ja ’praxis’ tarkoittaa toimintaa, käytäntöä.
’Diapraxis’ merkitsee siis keskustelun harjoittamista ongelman
ratkaisemiseksi. Se koostuu kolmesta elementistä: teesi, antiteesi ja
synteesi.
Näemme, miten saatana toteutti tätä jo paratiisissa,
ihmiskunnan historian aamunkoitteessa. Teesi on Jumalan sana: älä syö
hyvän ja pahan tiedon puusta. Saatana tarjoaa antiteesin esittäessään
tuosta puusta syömisen edut, ja synteesi eli lopputulos on, että
hedelmä sopii ruuaksi hyvin, ja he söivät siitä. Tämän teon seuraukset
me tiedämme.
Näemme diapraxis-ajattelun myös tämän päivän
homoseksuaalisuudessa. Ensin meillä on Jumalan teesi, että se on
syntiä. Saatanan antiteesi on, että Jeesus rakastaa jokaista, ja
meidänkin tulisi rakastaa jokaista. Synteesi (seuraus) on, että
seurakunta hyväksyy tai sietää synnin, koska se rakastaa syntistä.
Olen
katsellut, mitä olen tietokoneelleni vuosien mittaan kerännyt tästä
aiheesta. Tässä ajatuksiani ja joidenkin muiden sanomisia
homoseksuaalisuudesta.
Bill Bennettin perusteluja homoavioliittoja vastaan:
Miehen ja naisen välinen avioliitto tuo yhteiskuntaan vakauden, joka tarvitaan yhteiskunnan pitämiseksi vahvana ja terveenä. Kaikki, mikä muuttaa avioliittoa, heikentää sitä, ja se puolestaan heikentää yhteiskuntaa. On oikeus avioliittoon miehen tai naisen kanssa, mutta ei oikeutta muuttaa avioliittoa. Perustuslaillisesti se avaisi tien moniavioisuuteen. Avoin avioliitto, avioero ilman syyllisen nimeämistä, kaikki nämä kokeilut ovat heikentäneet avioliittoa. Miksi
tämä olisi haitallista heterojen avioliitolle? Sanoilla on merkitystä.
Avioliiton määritelmä. Avioliiton tehtävä on sivistää miehiä, suojella
naisia ja kasvattaa lapsia. Olemme siirtyneet niin kauas niin nopeasti,
että olemme unohtaneet, mitä varten avioliitto on. Tutkimus osoittaa, että lapsi pärjää paremmin perheessä, jossa on mies ja nainen kuten luonto tarkoitti. Homoseksuaalit etsivät laillisuutta. Se on osoitettu Norjassa ja Ruotsissa.
KIISTA HOMOAVIOLIITOISTA
Miksi
haluamme muuttaa avioliiton määritelmää joidenkin harvojen (homojen)
miellyttämiseksi? Ajatellaan esimerkiksi miestä, joka törmää autollaan
jyrkänteen reunalla olevaan kaiteeseen. Suutuspäissään hän haluaa
poistaa kaiteen. Seuraukset ovat katastrofaaliset. Sama pätee
avioliittoon. Poistamme kaiteen, jos muutamme avioliiton määritelmää,
että se on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto.
Toinen
ajatus tähän on kysymys, miksi meidän pitäisi muuttaa jotain, mikä on
toiminut tuhansia vuosia, ja mikä vahvistetaan kaikissa
valtauskonnoissa, vain joidenkin harvojen edun nimissä? Kyseinen
vähemmistö sanoo, ettei sillä ole merkitystä, mutta onko se totta? En
usko. Aina, kun muutat jotain, heikennät sitä. Avioliitto heikkenee,
jos sitä muutetaan.
Avioliitto on jo heikentynyt. Näemme sen
heteroenemmistössä. Näemme myös, mitä haittaa yhteiskunnallemme on
ollut isien poissaolosta lasten elämässä, särkyneistä kodeista ja
kaikesta sen tuomasta sotkusta. Avioliiton muuttaminen vielä enemmän
hyväksymällä homojen ja lesbojen ’avioliitot’ vaikuttaisi vielä enemmän
kulttuuriimme ja elämäntapaamme.
HOMOSEKSUAALISUUDEN VASTAISET PERUSTELUT
Meidän herätyskristittyjen on aika ajatella tätä kriittisesti. 60% 18-29-vuotiaista ei pidä homoseksuaalisuutta vääränä. Miksi?
Jotkut
nuoret sanovat: Miksi joidenkin pitäisi tukahduttaa halunsa, kun
toisten ei tarvitse? Mitä väärää on omien halujemme mukaan
toimimisessa?
Meidän täytyy katsoa luontoa. Putkitöitä
tehdessäni tarvitsin sekä ’tyttö’- että ’poika’-osia. Millaisen
systeemin olisin voinut rakentaa vain yhdenlaisista osista? Se ei olisi
ollut kovin kestävä. Miksi kuvittelemme voivamme rakentaa yhteiskunnan
vain yhtä sukupuolta olevista ihmisistä? Se ei onnistu. Tässä luonto
osoittaa meille, että homoseksuaalisuus on väärin.
On myös
mielenkiintoista nähdä, että homo- ja lesbosuhteissa yleensä toinen
osapuoli on ’maskuliininen’ ja toinen ’feminiininen’. Tämä näyttäisi
osoittavan, että meihin on sisäänrakennettu tieto siitä, että mies ja
nainen kuuluvat yhteen.
PERUSTELUT HOMOJEN ADOPTIO-OIKEUTTA VASTAAN
Kun
kerran meillä on orpoja, eikö olisi parempi, että homoparit adoptoivat
heitä, kuin että heitä siirrellään kasvatusperheestä toiseen?
Näin
esitettynä kysymys kuulostaa hyvältä ja huolehtivalta. Homoparien
adoptio-oikeuden puolustajat sanovat, että heteropari olisi parempi,
mutta ellei se ole mahdollista, silloin tämä vaihtoehto on parempi kuin
ei mitään. Kuulostaa toki hyvältä, mutta onko homoparin adoptio
pitkällä tähtäimellä hyvä?
Tiedän sen olevan väärin Raamatun
mukaan, mutta koska nykyinen maailmankuva ei enää ole
juutalaiskristillinen, emme voi käyttää tätä perusteluna väittelyssä.
Mitä
siis voimme sanoa? Millä voimme perustella väitteemme? Ensinnä voimme
käyttää luonnon näkökulmaa perustelunamme. Tiedämme homoseksuaalisen
elämäntavan olevan poikkeama luonnon järjestyksestä. Tämä on ilmeistä.
Mies ja nainen sopivat yhteen kuin käsi ja hansikas, mutta kaksi samaa
sukupuolta olevaa yhdessä on luonnon vastaista.
Jos siis
homoelämäntapa on luonnonvastainen, voiko se tarjota vakaan
elinympäristön adoptoitavalle lapselle? Väitän, että ei voi. Miksi? Jos
lähtökohta on väärä, myös lopputulos on väärä.
Toiseksi
vastustan sitä myös koska on kirjaimellisesti miljoonia hyviä
heteropareja tai perheitä, jotka haluaisivat adoptiota, mutta
järjestelmä ei toimi, se ei saata yhteen adoptiohaluisia ja
adoptoitavia. Parien pitää usein matkustaa Ukrainaan, Brasiliaan,
Intiaan tai muualle hakemaan adoptiolasta. Meidän pitää korjata tilanne
täällä.
Kolmanneksi, homoyhteisöt haluavat laillistaa
elämäntapansa. He haluavat hyväksyntää. Lasten adoptointi on työkalu
sen tavoittelemisessa, että kulttuurimme hyväksyisi homoseksuaalisuuden
normaalina elämäntapana.
Jos homoseksuaalisuus on poikkeama
luonnon järjestyksestä, kuten uskon, haluammeko hyväksyä kulttuuriimme
jotain luonnonvastaista? Tämä on yksi kulttuurimme nykypäivän
ongelmista. Olemme sallineet liian paljon poikkeamia, ja näemme
tulokset ympärillämme. Haluammeko lisää? Vastaan: ei!
Vaikka
homoparit kuinka yrittäisivät, he eivät pysty toteuttamaan kolmea
tärkeää heteroparin suhdetta, jotka lasten täytyy saada nähdä kotonaan:
aviomies ja vaimo, isä ja äiti, mies ja nainen.
’Luonnonlaki,
maalaisjärki, historia ja tiede osoittavat meille, että
homoseksuaalisen suhteen perusolemus riistää lapselta hänen
tarvitsemansa tasapainoisen tunneympäristön.’ – Armstrong Williams
Homoja
ja lesboja kohdatessamme tarvitsemme myötätuntoa ja rakkautta. Rakasta
syntistä, mutta älä syntiä, on totta. Me herätyskristityt olemme usein
tehneet virheitä tuomitessamme, emmekä aina ole olleet kovin
rakastavia. Pyrkikäämme kaikessa Kristuksen kaltaisuuteen.
Hes.22:30:
’Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi
muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi,
mutta en löytänyt.’
Miten totta onkaan, että kun Jumala haluaa,
että joku asia tulee tehdyksi, Hän etsii yhtä ihmistä. Kun ihminen
haluaa, että joku asia tulee tehdyksi, hän muodostaa komitean. Jumalan
toimintatapa on ihminen. Olemme nähneet Vanhassa Testamentissa, miten
Jumalan antama viljelytehtävä muuttui lunastustehtäväksi, kun Herra
siirtyi lähemmäs omaa päämääräänsä, ’tulkoon sinun valtakuntasi,
tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa’.
Tämä
Herran meille esittämä toteamus siitä, miten meidän tulisi rukoilla, ei
ole ainoastaan vetoomus, vaan enemmänkin profeetallinen sana, että
Hänen valtakuntansa tulee ja Hänen tahtonsa tapahtuu täällä maan päällä.
Jos
katsomme tätä läpi koko Raamatun, huomaamme yhden yhteisen tekijän
nousevan esiin. Jumala käyttää lunastettua ihmistä toteuttamaan omaa
suunnitelmaansa ja tavoitettaan. Kun alamme ajatella tätä, näemme
suunnattoman suuren etuoikeuden samoin kuin meille uskotun vastuun.
1.Moos.3:15,
sen jälkeen, kun Jumala on ilmaissut suunnitelmansa, näemme Jumalan
toimivan Aabelin kautta. ’Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa
puoleen’. Kun Kain oli surmannut veljensä Aabelin, Jumala nostaa esiin
toisen, Seetin, jonka nimi merkitsee ’sijainen’.
Myöhemmin
koko maailma tuhoutuu ihmisen sydämen pahuuden vuoksi. 1.Moos.6:5:
’Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja
että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken
aikaa ainoastaan pahat…’ Näemme, että Jumala haki esiin yhden miehen,
Nooan, ja hänen kauttaan Jumalan suunnitelma saattoi edetä.
Näimme,
miten Nimrod tuli valtaan ja johti ihmiskunnan poispäin Jumalasta, ja
ihmiskunta jakaantui pieniin perheisiin, kieliryhmiin, ja jälleen
Jumala etsii miehen, Abramin, josta myöhemmin tuli Abraham, ja Jumalan
suunnitelma etenee Abramin kautta. Näemme saman Abramin pojan Iisakin
ja tämän pojan Jaakobin (josta myöhemmin tuli Israel, kun Jumala teki
työnsä hänessä valmiiksi asti) elämässä.
Kun Israelin lapset
ovat orjuudessa ja kahleissa Egyptissä, mitä Herra tekee? Hän lähettää
miehen, jonka on valmistanut tuomaan heille vapauden. Vapaus tulee
tämän miehen, Mooseksen, kautta, joka palaa Egyptiin vain sauva
kädessään, astuu aikansa supervallan johtajan eteen ja näkee suuren
vapautuksen. Mooseksen johdolla Israelin lapset vaeltavat erämaassa,
kunnes he ovat vahvistuneet erämaan taisteluissa ja he menevät ottamaan
haltuunsa Luvatun Maan, jonka Jumala on heille luvannut.
Herra
valitsee yhden miehen, Joosuan, johtamaan heidät Luvattuun Maahan ja
kukistamaan jättiläiset ja suuret, muurien ympäröimät kaupungit ja
lopulta varmistamaan maan Jumalan kansalle. Siellä lopulta Jumalan
1.Moos.3:15:ssa lupaama siemen tulee maailmaan langenneen ihmisen
takia.
Myöhemmin jälleen yksi mies, nuori paimenpoika Daavid,
on Jumalan valmistama valtakunnan lujittaja. Kaikkien muiden paetessa
hän astuu Goljatin eteen aseenaan linko ja sen kivet ja sanoo: ’Sinä
tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä
tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon
Jumalan, jota sinä olet häväissyt.’ 1.Sam.17:45. Jumala käytti nuorta
poikaa, josta vasta myöhemmin tulisi Israelin kuningas ja valtakunnan
lujittaja.
Oli myös yksi mies, profeetta Elia, joka seisoi
yksin Karmel-vuorella Baalin palvojia vastassa ja näki tulen tulevan
alas taivaasta ja kuluttavan esille laitetun polttouhrin. Israelin
lapset huusivat: ’Herra on Jumala! Herra on Jumala!’ 1.Kun.18:39.
Astumalla esiin puolustamaan Jumalaa Elia, meidän kaltaisemme ihminen,
toi israelilaisille takaisin valtakunnan.
Kuten Hebr.11
sanotaan: ’Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika,
jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista
ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat
valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien
toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman,
pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat
väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. On ollut
vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin.
Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan
vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen; toiset taas ovat
saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;
heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat
kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina,
ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle
maailmalle – he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja
maakuopissa.’ Hebr.11: 32-38.
Jumala etsii yhä miehiä ja naisia,
joissa ja joiden kautta Hän voi toimia, jotta Hänen valtakuntansa
tulisi ja Hänen tahtonsa tapahtuisi maan päällä niin kuin se tapahtuu
taivaassa. Amen!
Habakuk
1:3: ’Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselt
turmiota? Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja
on noussut tora.’
Matkustaessani eri puolilla maailmaa, jossa
tapahtuu niin paljon ’pahoja’ asioita, minulta kysytään usein: Miksi
Herra sallii tämän tapahtua? Tämä näyttää olleen myös profeetta
Habakukin kysymys. Miksi, Jumala, voit nostaa kansan, joka on vielä
huonompi kuin se, jota rankaiset, ja käyttää sitä oman tahtosi
toteuttamiseen?
Kuka voi ymmärtää Jumalan mielen kaikki
syvyydet. Hänen tiensä ovat korkeampia kuin meidän tiemme, ja hänen
ajatuksensa ovat korkeampia kuin meidän ajatuksemme. Kuten Habakuk
sanoi: Miksi, Jumala, sallit vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden,
väkivallan jne? Miksi et voi astua esiin ja tehdä jotain?
Jumalan
Valtakuntaa tutkiessamme olemme nähneet, että tämä sotku on synnin
seurausta. Joskus kauan sitten luotu olento, joka oli täydellisyyden
mallikuva. täydellisen kaunis ja täynnä viisautta, halusi tulla Jumalan
kaltaiseksi, Hes.28 ja Jes.14:13, 14. Häntä ei tuhottu, vaan hänet
heitettiin maan päälle.
Kun Jumala loi Adamin ja Eevan, he
olivat täydellisiä, ja heillä oli vapaa tahto. Heille annettiin vain
yksi rajoitus, että he eivät saisi syödä hyvän ja pahan tiedon puusta.
Tämän luodun olennon kiusaamina he päättivät toimia oman tahtonsa
mukaan, ei Jumalan tahdon. Jumala oli sanonut, että siitä olisi vakavat
seuraukset, ja näin tapahtui, ja tämän päivän maailmassa näemme, mihin
se johti. Sodat, levottomuudet, epäoikeudenmukaisuus, väkivalta,
ihminen ihmistä vastaan, sairaudet, tsunamit, maanjäristykset jne ovat
kaikki osa tätä langennutta maailmaa.
Vastaus alussa
esitettyyn kysymykseen on: Jumala toimii tuodakseen järjestyksen sinne,
missä nyt on epäjärjestys, oikeuden sinne, missä on
epäoikeudenmukaisuus, rauhan sinne, missä ei rauhaa ole. Joskus Jumala
on puuttunut suoraan ihmisten asioihin toteuttaen oman tahtonsa
välittömästi, mutta näin ei ole useinkaan tapahtunut. Tarkoittaako se,
että Jumala ei välitä? Onko Hän Jumala, joka loi maailman ja
maailmankaikkeuden, viritti sen ja jätti sen käymään omia aikojaan kuin
kellon?
Ei, Raamattua tutkiessamme näemme, että Jumalalla on
suunnitelma maailman muuttamiseksi oman mielensä mukaiseksi. Veljeni
vaimo kirjoitti tästä aiheesta runon ’KUVITTELE’, jonka näette tässä.
Kuvittele maailma, tämä maailma, jossa jokainen kunnioittaa ja palvelee taivallista Isäänsä.
Jossa kaikki käyttävät Jumalalta saamiaan kykyjä ja voimaa (valtaa) toisten hyväksi.
Kuvittele maailma, jossa ei yksikään jää vaille huomiota ja kunnioitusta, kohdusta alkaen.
Jossa jokaisesta lapsesta iloitaan ja heidät kasvatetaan omien mahdollisuuksiensa täyteen toteuttamiseen.
Kuvittele maailma, jossa ei tarvita suojelua, jossa ei tarvitse maksaa vakuutusmaksuja.
Jossa ei ole kuultukaan vahingoista, terrorista ja petollisuudesta.
Kuvittele maailma, jossa luottamus on yhtä luonnollista ja varmaa kuin painovoima.
Jossa Jumalan lakia opetetaan ja noudatetaan joka kodissa.
Kuvittele maailma ilman epätoivoa ja kuolemaa.
Jossa sanat sairaus, riippuvaisuus ja tulehdus ovat tuttuja vain historiankirjoista.
Kuvittele maailma, jossa ainoat vuotavat kyyneleet ovat ilon ja kiitollisuuden kyyneleitä.
Jossa kunnioitus Jumalan koko luomakuntaa kohtaan on yhtä varmaa kuin ilma, jota hengitämme.
Kuvittele maailma, josta ei löydy ainuttakaan hautausmaata.
Jossa jokainen perheenjäsen tunnetaan lukemattomien sukupolvien ajan.
Kuvittele maailma, jossa ei ole ahneutta, ja ainut velka on rakkauden velka.
Jossa kukaan ei ole nälissään tai janoinen tai koditon.
Kuvittele maailma, jossa koko maa antaa runsaan sadon joka vuosi.
Jossa Jumalan maa saa levätä tuottamisesta joka seitsemännen vuoden.
Kuvittele maailma, jossa urheilu, rakentaminen, viihdeteollisuus ja markkinointi ei mitenkään liity itsekkääseen kunnianhimoon ja oman kunnian etsimiseen.
Jossa jokainen laulu, juliste, elokuva, mainos ja ihmisen pyrkimys rakentuu hyveelle.
Kuvittele maailma, jossa ei tarvita varoituksia eikä elokuvien ikärajoja.
Jossa kaikki viihde ja opetus kasvattaa jumalallista viisautta, tuottavuutta ja iloa maan päällä.
Kuvittele maailma, jossa ei käytetä rahajärjestelmää.
Jossa Isä antaa kaiken, mitä tarvitsemme elämään ja rakkauteen, kun sitä pyydämme.
Kuvittele maailma, johon Jumala on tervetullut asumaan ja vaeltamaan ympäriinsä.
Jossa ei ole demoneja, ei pimeyttä eikä epäilystä ihmisessä.
Kuvittele maailmoja, joita lahjakkaat ja taitavat Jumalan lapset muovaavat.
Jossa mielikuvitus on pyhä ja siunattu halki ikuisuuden.
Jumala
tekee työtä tällaisen maailman luomiseksi. Tätä työtä voidaan ajatella
kolmena jättiaskeleena, joiden välissä on tuhansia vuosia.
Se alkoi, kun Jumala toi ihmisen eteensä ja antoi hänelle viljelytehtävän, 1.Moos.1:28.
1.
Ihminen lankesi armosta, ja siirryttiin lunastustehtävään, jossa Jumala
valmistaa tietä Pojalleen, että hän voisi tulla maailmaan lunastamaan
ihmiskunnan. 2. Kun Poika tuli, kuoli ristillä
maailman tähden ja nousi kuolleista, ihmiskunnalle annettiin entisen
viljelytehtävän lisäksi myös lähetyskäsky, tehtävä saarnata Valtakunnan
evankeliumia Hänen paluuseensa saakka. 3. Kohta,
hyvin pian saamme nähdä Kuninkaan kaikessa kirkkaudessaan, ja saamme
hallita Hänen kanssaan tuhat vuotta ja rakentaa Valtakuntaa, jonka Hän
haluaa.
Jumala siis välittää kaikesta, mitä täällä
maa-planeetalla tapahtuu, ja Hän toimii oikeuden, rauhan ja sopusoinnun
toteuttamiseksi, mutta Hän toimii omien ominaisuuksiensa rajoittamana.
Mikä Jumala, mikä Lunastaja!
Gal.4:4: ’Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen.’
Kun
Jumala antoi ensimmäiselle miehelle ja ensimmäiselle naiselle
viljelytehtävän mennä ja hallita, tarkoituksena oli Jumalan valtakunnan
perustaminen maan päälle. Tarkoitus oli rakentaa Jumalan periaatteille,
Hänen käskyilleen ja säädöksilleen perustuva sivilisaatio.
Ihminen
kuitenkin lankesi tottelemattomuuteen, ja kuvaan astui lunastustehtävä.
Jumala alkoi toimia tuodakseen lunastuksen, jotta lunastettuna ihminen
voisi toteuttaa alkuperäistä viljelytehtävää. Saatana, ryöstäjä, pystyi
saamaan jalansijan ihmisen tottelemattomuuden kautta ja rakensi oman
valtakuntansa, jonka näemme toimivan tämän päivän maailmassa.
Me
näemme Saatanan systeemin toimivan jokaisen ’portin’ kautta, olkoon
kyseessä sitten politiikka, talous, tiedotusvälineet, viihdeteollisuus,
koulutus tai lainsäädäntö. Toukokuussa 2008 neljä miestä päätti
Kalifornian korkeimmassa oikeudessa, että avioliitto sellaisena kuin se
on tunnettu viimeiset viisi tuhatta vuotta on vanhanaikainen, ja
avioliiton pitää olla mahdollinen myös kahden miehen tai kahden naisen
välillä, ei vain miehen ja naisen.
Babylonialainen
Talmud-kirjallisuus osoittaa, että ainut muu historian aikakausi,
jolloin homoseksuaalinen ’avioliitto’ on ollut valtion hyväksymä, oli
Nooan aikana. Kautta historian homoseksuaalisuutta on aina ollut, mutta
sillä ei ole ollut valtion hyväksyntää koskaan muulloin kuin Nooan
aikana ja nyt. Mitä Jeesus sanoikaan? Matt.24:37-39: ’Sillä niin kuin
oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niin kuin
ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta, söivät ja joivat,
naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,
eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki;
niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.’
Vanhassa
Testamentissa näemme Jumalan toimivan lunastustehtävän toteuttamiseksi,
jotta Hän toisi ihmisen takaisin hengellisesti siihen, missä hän voi
tuntea Jumalan tahdon ja olla Jumalan edustaja maan päällä. Tämän
saavuttaakseen Jumala lähetti Poikansa maailmaan, naisesta syntyneeksi,
lain alaisuuteen syntyneeksi, lunastaakseen ne, jotka luottavat Häneen
eivätkä omaan vanhurskauteensa.
Kun Jeesus aloitti julkisen
toimintansa, Hänen ensimmäiset sanansa olivat Matt.4:17: ’(Siitä
lähtien Jeelsus rupesi sarnaamaan ja sanomaan:) Tehkää parannus, sillä
taivasten valtakunta on tullut lähelle.’
Juuri ennen Jeesuksen
julkisen toiminnan alkua Henki vei hänet erämaahan, missä paholainen
kiusasi häntä. Minusta on mielenkiintoista, että Jeesuksen viimeisessä
kiusauksessa / paholainen lupasi hänelle kaikki maailman valtakunnat,
jos Jeesus vain kumartuisi palvomaan saatanaa. (suom.huom. kyseessä ei
ollut viimeinen kiusaus, vaan toinen kolmesta) Luuk.4:5-7: ’Ja perkele
vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki
maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ’Sinulle minä annan kaiken tämän
valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä
annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin
tämä kaikki on oleva sinun.’
Jeesus tiesi jotain, mitä saatana
ei tiennyt: että Jumalan valtakunta oli murtautumassa kaikkiin tämän
maailman valtakuntiin. Kuningas oli saapunut, ja Hänen tehtävänsä oli
alkamassa, joten Jeesus sanoi: ’Taivasten valtakunta on lähellä.’
1.Joh.3:8: ’Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi
tyhjäksi perkeleen teot.’
Tämän vuoden kirjeessä numero 6
listasin 25 paholaisen tekoa, jotka Jeesus tuli tuhoamaan. Näemme
Jeesuksen käsittelevän kaikkia näitä julkisen palvelutehtävänsä aikana:
synti ja kapina, saatanan valta kansojen yli, kuoleman valta ja
saatanan jatkuva pyhien vastustaminen tuhotaan tuhatvuotisessa
valtakunnassa, mutta loput paholaisen teoista voimme voittaa jo tässä
ajassa.
Meidän on tärkeää nähdä, mitä Herra tekee. Elämme
pahoja aikoja, mutta tämä aika tarjoaa meille myös suuria
mahdollisuuksia. Meidän täytyy tietää, mitä Herra tekee, jotta voimme
toimia Hänen kanssaan.
Matt.4:17:
’Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus,
sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’
Jeesus aloitti
julkisen toimintansa sanomalla, että Jumalan valtakunta on käsillä tai
lähellä. Tämän Jeesus sanoi liittyen tilanteeseen, jossa saatana
kiusasi Jeesusta erämaassa ennen Jeesuksen julkisen toiminnan alkua.
Kristuksen
viimeinen kiusaus oli se, että Hänelle tarjottiin tämän maailman
kaikkia valtakuntia, jos Hän, Kristus, vain polvistuisi ja palvoisi
saatanaa. Jeesus tiesi jotain, mitä luulen, että saatana ei tiennyt:
että Jumalan valtakunta tulisi pian tunkeutumaan kaikkiin tämän
maailman valtakuntiin. Siksi uskon Herran sanoneen, että Jumalan
valtakunta on lähellä.
Näyttää siltä, että Vanhassa
Testamentissa tehtiin valmisteluja Kuninkaan tulolle tähän maailmaan.
Gal.4:4 näemme, että Jeesus syntyi, kun aika oli oikea. Jeesus astui
ihmiskunnan historiaan.
Meidän on tärkeää tajuta, että saatana
on sulkenut ihmiskunnan pieniin valtakuntiin. Meitä eivät sulje näihin
valtakuntiin teräskalterit vaan hyväksyntä ja hylätyksi tulemisen
pelko. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu hyväksytyksi tuleminen, olemmepa
missä hyvänsä. Me haluamme, että meidät hyväksytään.
Jokainen
näyttää kuuluvan johonkin valtakuntaan. Tyttärieni kasvuiässä heidän
ystävänsä tulivat heille hyvin tärkeiksi jossain vaiheessa. Vaimoni ja
minä saimme todeta tyttäriemme tekevän kaikenlaisia omituisia asioita
hiuksilleen, vaatteita valitessaan ja musiikkia kuunnellessaan jne.
Minkä takia? Heidät oli suljettu omaan pikku vankilaansa tai
valtakuntaansa, ja hyväksytyksi tuleminen oli heille erittäin tärkeää.
Jos he seurasivat ajan muotivirtauksia, heidät hyväksyttiin, jos eivät
seuranneet, heidät hylättiin.
Nämä valtakunnat voivat olla hyvin
erilaisia. Ajelimme vaimoni kanssa vuoristoon, ja siellä pysähdyimme
kysymään tietä joukolta ihmisiä, jotka olivat tulleet paikalle
maastoautoilla ja leiriytyneet. Tämä oli maastoautokerho, joka
kokoontui viikonloppuisin ja lomilla. Tämä oli heidän pikku
valtakuntansa, ja voidakseen säilyä valtakunnan kansalaisina heidän
täytyi tietoisesti tai tiedostamatta hyväksyä ryhmän säännöt ja ehdot,
ettei heitä hylättäisi. Hyväksyntä oli heidät sisällä pitävä kalteri.
Vuosia
sitten maksoin matkani Intiasta Yhdysvaltoihin työllä höyrylaivassa.
Kuuden viikon ajan olin ’teljettynä’ tähän merimiesten joukkoon
matkallani takaisin Yhdysvaltoihin. Tämäkin oli yksi valtakunta.
Valtakunta voi perustua yhteisille mieltymyksille, jaetulle
vastenmielisyydelle, työlle, tietylle käyttäytymiselle, kielelle jne.
Voidaksemme
välittää evankeliumin oikein meidän tulee ymmärtää, mikä on
vastassamme, ja miten nämä valtakunnat toimivat. Työskennellessäni
tuolla laivalla maksaakseni matkani takaisin Yhdysvaltoihin en täysin
ymmärtänyt ryhmän toimintaa, mutta astuessani tuohon laivaan toin
mukanani taivasten valtakunnan, ja kuuden viikon ajan taivasten
valtakunta tunkeutui tähän valtakuntaan, jonka saatana oli luonut, ja
joka koostui näistä merimiehistä.
Muistan yhden näistä
merimiehistä, joka oli hyvin lähellä uskonratkaisua, mutta jokin
pidätteli häntä. Kun kysyin häneltä, mikä häntä esti turvautumasta
Kristukseen, hän sanoi pelkäävänsä, ettei pystyisi luopumaan
herjaavasta puhetavastaan. Tämän miesjoukon puhetapa oli herjaava, ja
tämä mies oli joukon kovaäänisin herjaaja. Sillä tavalla hän tuli
hyväksytyksi joukkoon. Kun kutsumme ihmisiä ulos tämän maailman
valtakunnista, joiden vankeina he ovat, ja sisälle Jumalan
valtakuntaan, meidän täytyy huolehtia heidän tarpeestaan kokea ja
nähdä, että heidät hyväksytään.
Jumalan valtakunnan
laajentamiseksi meidän siis täytyy viedä meissä oleva taivasten
valtakunta (Luuk.17:21: ’Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.’)
kaikkeen maailmaan ja tunkeutua kaikkiin tämän maailman valtakuntiin.
Ajattelen
aiemmin mainitsemaani maastoautokerhoa. Tarvitsemme ihmisiä, joilla on
taivasten valtakunta sisällään, ja jotka voivat liittyä tuohon kerhoon
ja niin tuoda Jumalan valtakunnan heidän keskelleen. Koska kerho
kokoontuu viikonloppuisin, se saattaa merkitä sunnuntain
jumalanpalveluksista luopumista.
Tällä hetkellä teen työtä
muutamien ihmisten kanssa, jotka haluavat käyttää koululaivaa
Sierra Leonessa tuhansien nuorten miesten kouluttamiseen merimiehiksi.
Nämä miehet on lapsuudessaan värvätty lapsisotilaiksi maassa tuolloin
riehuneeseen sisällissotaan. Sota on nyt ohi. Mitä näiden nuorten
miesten pitäisi tehdä, heillä ei ole koulutusta, ei työtä, ei toivoa,
ei mitään mahdollisuuksia elämässä?
Samalla kun koulutamme
heistä merimiehiä, meillä on myös mahdollisuus johtaa heidät Kristuksen
luokse ja nähdä heistä kasvavan Hänen opetuslapsiaan, joka on Kuningas,
ja kun he saavat työtä muilta laivoilta, he tuovat Jumalan valtakunnan
tuohon valtakuntaan tullessaan.
Lopulta, ’seitsemäs enkeli
puhalsi pasuunaan; niin taivaassa kuului suuria ääniä, jotka sanoivat:
’Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja Hänen
Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.’
Room.12:2:
’Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne
uudistuksenne kautta, tutkiaksenne, m ikä on Jumalan tahto, mikä hyvää
ja otollista ja täydellistä.’
Jumala odottaa Kristuksen
seurakunnalta paradigman siirtymää. Paradigman siirtymä tarkoittaa
sitä, että alamme ajatella uudella tavalla. Siitä Paavali puhuu tässä
Roomalaiskirjeen 12. luvussa, mielemme uudistuksesta. Seurakunnan tulee
muuttaa ajattelutapansa.
Ajattelemme niin usein seurakuntaa
rakennuksena, johon kokoonnumme tiettynä aikana tiettynä viikonpäivänä
yhdessä rukoilemaan, kuulemaan Jumalan Sanan opetusta (ei aina), ja
ylistämään. Joissakin kirkoissa saattaa olla parantumiskokouksia,
todistuskokouksia jne.
Jossain kaupungissa saattaa olla useita
tällaisia kokoontumisia. Niistä käytetään erilaisia nimityksiä, ja
niissä saatetaan korostaa jotain oppia enemmän kuin muita. Näitä
kokouksia nimitämme paikallisseurakunnaksi, ja kokoukset pidetään
yleensä sunnuntaisin, myös Herran päiväksi kutsuttuna päivänä. Monille
tämä merkitsee samaa kuin seurakunta. Tässä meidän pitää muuttaa
ajatteluamme, meidän pitää kokea paradigman siirtymä.
Meidän
täytyy ymmärtää, mikä seurakunta on. Kreikan kielessä seurakunnasta
käytetty sana on ’ekklesia’. Uudessa Testamentissa seurakunta
tarkoittaa ’Jumalan kansaa’. Uusi Testamentti käyttää sanaa ’ekklesia’
kahdella eri tavalla. Joskus sitä käytetään kokoontuneesta Jumalan
kansasta, ja joskus taas Jumalan kansan kuvaamiseksi, kun he ovat
hajallaan omissa työpaikoissaan. He ovat edelleen Jumalan kansa,
seurakunta seitsemän päivää viikossa.
Yleensä kokoontuminen on
yhtenä päivänä viikossa, kuusi päivää joka viikko seurakunta on
hajaantuneena. Haluaisin mainita, että ’ekklesia’-sanaa käytettiin
kreikan kielessä myös ihmisistä, jotka oli kutsuttu eroon väkijoukosta
hallitsemaan ja tekemään päätöksiä koko väestön puolesta. He olivat
hallintoelin. Haluaisin lisätä, että meidän seurakunnaksi nimittämämme
’Jumalan kansa’ on tarkoitettu hallintoelimeksi, jonka kautta Jumala
voi käyttää valtaansa.
Muista, että 1.Moos.1:28 Jumala antoi
meille viljelytehtävän. Sitä ei ole peruttu. Meidät on tarkoitettu
Hänen hallintavaltaansa maan päällä käyttäväksi joukoksi. Edenin
puutarhan kiusauksessa ihminen luopui tuosta asemasta. Viime viikkoina
olen osoittanut, että Jumala on toiminut lunastaakseen ihmisen, jotta
tämä voisi lunastettuna toimia Jumalan hallintavallan käyttäjänä maan
päällä.
Meidän täytyy ymmärtää, että valtakunta ei ole sidottu paikallisen kirkon neljän seinän sisälle.
Jumalan
valtakunnalla ei ole poliittisia rajoja, se ei voi liittyä YK:hon, se
ei myönnä passeja, Jumalan valtakunta on kaikkialla, missä on joku,
jolle Jeesus Kristus on Herra ja Kuningas. Niinpä, jos Jeesus on sinun
Herrasi, Jumalan valtakunta on kaikkialla, minne sinä menet.
Jumala
haluaa, että Hänen valtakuntansa arvot, siunaus ja vauraus eivät kuulu
vain niille, jotka jo ovat sisällä Hänen valtakunnassaan, vaan että ne
leviävät kauttamme koko yhteiskuntaan. Miksi? Jotta katsoessamme
ympärillemme kylissämme ja kaupungeissamme, naapurustoissamme,
seutukunnalla ja maassa, jossa asumme, näkisimme Jumalan valtakunnan
arvot ja siunaukset.
Niinpä Jumalan viime vuosina Kristuksen
ruumiille aiempaa selvemmin osoittama tehtävä on muuttaa yhteiskuntamme
niin, että voimme nähdä Jumalan valtakunnan arvot kaikilla elämän
alueilla. Sen takia Jeesus opetti meidät rukoilemaan: Isä meidän, joka
olet taivaissa... tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi
myös maan päällä niin kuin taivaissa.
Meidän täytyy olla kansa, joka ajattelee valtakuntaa.
Luuk.17:20-21:
’Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli
tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: ’Ei Jumalan valtakunta tule
nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’ tahi:
’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.’
Viime
kirjeessäni mainitsin, että seurakunta on enemmän kuin rakennus, neljä
seinää ja kokoontuminen kerran viikossa. Olemme niin tottuneet
tällaiseen ajatukseen seurakunnasta, että meidän on vaikea ajatella
toisin. Siksi mainitsin viime kirjeessäni, että seurakunta tarvitsee
paradigman siirtymän eli uuden tavan ajatella.
Joku on
selittänyt seurakuntaa ajatuksella perheestä, jossa on ydinperhe (isä,
äiti ja lapset) ja laajempi perhe (sedät, tädit jne). Meidän tulisi
ehkä ymmärtää seurakunta juuri näin. Sunnuntaisin kokoonnumme
ylistämään, rukoilemaan ja kuulemaan opetusta (ydinperhe), mutta
maanantaista lauantaihin elämme laajemmassa perheessä, joka on
työpaikoilla, toreilla jne. Kaikki tämä on seurakuntaa.
Näiden
kahden välinen kulttuuriero on huikea, ja näyttää siltä, että
ydinperheen johto ei täysin ymmärrä tätä eroa. Toreilla ja kylillä
oleva seurakunta on keskellä elämää. Ydinperheestä pitää tulla
oppimisen paikka, jotta voimme vaikuttaa työpaikoilla ja yhteisössämme.
Tämä vaatii koulutusta, pyhien varustamista palveluksen työhön.
Paavali
taitaa puhua juuri tästä Ef.4:11-13: ’Ja hän antoi muutamat
apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset
paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi
palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki
pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen
miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään.’
Seurakunnan
varustaminen niin, että he voivat tavoittaa ihmisiä siellä, missä he
arkena ovat, auttaa meitä näkemään, että Jumalan valtakunnan arvot,
siunaus ja rikkaus eivät kuulu vain meille, jotka uskomme, vaan ne on
tarkoitettu leviämään koko yhteiskuntaan, niin että naapurustomme,
kotikaupunkimme, yhteisömme, maamme kokee Jumalan valtakunnan
siunauksen ja arvot.
Siispä Jumalan Kristuksen ruumiille
asettama tavoite on viime vuosina entistä selkeämmin ollut koko
yhteiskuntamme muuttaminen. Se voi tapahtua, kun opimme valloittamaan
kaupungin portit. Portit ovat paikkoja, joissa meitä kaikkia koskevat
yhteiskunnalliset päätökset tehdään.
Näitä portteja hallussaan
pitävät ovat mielipiteen muokkaajia, mielipidejohtajia. Usein
nämä ihmiset hankkivat elantonsa sanojen käytöllä. He kertovat meille,
mitä meidän pitäisi ajatella, uskoa, ostaa jne. Yritän sanoa, että
meidän, joilla on sisällämme Jumalan valtakunta, tulisi olla näissä
paikoissa tuomassa esille Jumalan mielipiteitä. Tämä on laaja
seurakunta, ja meidän tehtävämme on levittää Jumalan valtakunnan
mielipiteitä, arvoja, siunauksia ja rikkautta kaikille yhteiskuntamme
alueille.
Tämä kaikki alkaa tietenkin siitä, että julistetaan
Jeesuksen Kristuksen valtakuntaa. Me voimme muuttaa yhteisön,
kaupungin, maan yksi ihminen kerrallaan. Kun tuo yksi ihminen tulee
Kristuksen luo, Raamatun mukaan hän on uusi luomus. Me koulutamme uuden
luomuksen toimimaan tehokkaasti juuri siellä, missä hän on maanantaista
lauantaihin.
Kirjoitin
viimeksi seurakunnasta perheenä, jossa on sekä ydinperhe että laajempi
perhe. Ydinperheessä asumme kaikki saman katon alla, mutta laajempi
perhe asuu hajallaan. Puhuimme ydinseurakunnasta, joka kokoontuu kerran
viikossa (sunnuntaisin), ja laajemmasta seurakunnasta, joka toimii
kuusi päivää viikossa. Nämä molemmat muodostavat yhdessä seurakunnan.
Jos
ajattelemme seurakuntaa tällä tavalla, meidän täytyy myös huomata, että
näillä kahdella seurakuntamuodolla on erilaiset kulttuurit. Toisin
sanoen kerran viikossa tapaavan seurakunnan ja kuusi päivää viikossa
toimivan seurakunnan välinen kulttuurinen kuilu on melkoinen.
Tähän
vaikuttaa muun muassa se, että kulttuurilla, jossa kumpikin seurakunta
toimii, on erilaiset periaatteet tai säännöt, ja meidän on tärkeää
tuntea nämä erilaiset säännöt. Se ei merkitse, että toisen säännöt ovat
oikein ja toisen säännöt väärin, vaan ainoastaan sitä, että säännöt
ovat erilaiset. Aivan kuin lähetystyöntekijä, joka matkustaa toiseen
kulttuuriin, toimii toisten sääntöjen puitteissa kuin kotimaassaan. Se
ei tarkoita, että sinun sääntösi ovat oikein ja heidän sääntönsä
väärin. Säännöt vain ovat erilaiset, ja meidän pitää tunnistaa
erilaisuus.
Yksi ongelmista seurakunnissamme on, että
ydinseurakunnan johtajat eivät todella ymmärrä laajemman seurakunnan
sääntöjä, mutta laajan seurakunnan johtajat ymmärtävät ydinseurakunnan
säännöt, koska he toimivat molemmissa kulttuureissa.
Lähetystyöntekijävertausta käyttääksemme kun lähetti matkustaa uuteen
kulttuuriin, hän lopulta ymmärtää molempia kulttuureja, sekä omaansa
että kohdemaansa, koska hän toimii molemmissa.
Tämä on
tärkeää, koska kristillinen palvelutyö ei rajoitu vain
ydinseurakuntaan. Jos näin olisi, vain noin yksi prosentti Kristuksen
ruumiista osallistuisi palvelustyöhön. Jumalan valtakunnan evankeliumia
tulee levittää kaikkialla kaupungeissamme, yhteisöissämme,
kansakunnissa, koko maailmassa. Tähän tarvitaan laajennettua perhettä,
markkinapaikkojen seurakuntaa.
1930-40- 50-luvuilla jos joku
sanoi haluavansa osallistua palvelutehtävään, häntä kehotettiin
hakeutumaan senaattoriksi, tuomariksi, lakimieheksi, pastoriksi,
opettajaksi, lähetystyöntekijäksi jne. 60-luvulla tämä alkoi muuttua,
ja pastorin, evankelistan, opettajan, lähetystyöntekijän tehtäviin
rohkaistiin. Me, seurakunta, vetäydyimme kaupungin porteilta, ja sen
seurauksena muut filosofiat ja ideologiat kuten New Age- ajattelu
valtasi alaa, ja näemme sen seuraukset tänä päivänä yliopistoissamme,
lainsäädännössämme, oikeuslaitoksen toiminnassa, perheiden hajoamisena,
korruptiona hallinnossamme ja liike-elämässämme.
Meidän täytyy
kuitenkin ymmärtää, että kaikki, mitä teet kuutena arkipäivänä
viikossa, linja-autonkuljettajana, sairaanhoitajana, lääkärinä,
liikemiehenä, rakennusmiehenä jne, on palvelutehtävän toteuttamista.
Sana DIAKONIA on kantasana, josta diakoni-nimitys tulee.
Englanninkielisessä Raamatussa noin puolet sanan esiintymiskerroista se
on käännetty sanalla ’ministry’, palvelutehtävä. Kun luemme
Efesolaiskirjeessä ’pyhien varustamisesta palveluksen työhön’, siinä
käytetään sanaa diakonia. Toinen puoli sanan esiintymiskohdista on
käännetty ’service’, palvelus.
Jos siis olet
linja-autonkuljettaja, palvelet matkustajia autossa. Jos olet
rakennusmies, palvelet niitä, joille rakennat taloa, jne. Meidän täytyy
muistaa, että kaiken, mitä teemme, teemme kuin Herralle. Meidän
tehtävämme on olla Hänen todistajiaan Jerusalemissa, Juudeassa,
Samariassa, ja maan ääriin saakka.
Ef.4:11-13:
’ Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset
evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät
täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan
tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän
määrään.’
Olen maininnut aiemmin, että seurakunta on
uloskutsuttujen joukko. Kreikan kielen sana viittaa myös ryhmään
ihmisiä, jotka on kutsuttu erilleen väkijoukosta tekemään päätöksiä
koko joukon puolesta. Seurakunta on erikseen kutsuttu ihmisjoukko, joka
edustaa Jumalan hallintovaltaa täällä maan päällä. Jos luemme yllä
olevat jakeet, näemme, että seurakunnalla on Jumalan suunnittelema
hallinto, johon kuuluu apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja
opettajat.
Olisi järkeenkäypää, että jos nämä mainitut jakeet
on osoitettu seurakunnalle, ne kuuluisivat sekä ydinseurakunnalle että
laajemmalle seurakunnalle, josta olen kirjoittanut. Minulle se
merkitsee, että liike-elämässä, politiikassa, koulutuksessa, taiteissa,
tiedotusvälineissä, viihdeteollisuudessa jne. on apostoleja,
profeettoja, evankelistoja, paimenia ja opettajia.
Yksi
ongelma on mielestäni se, että me (Kristuksen ruumis) emme ole
tunnistaneet ja vapauttaneet heitä palvelutehtävään yhteiskunnassamme:
kunnassa, kaupungissa, maakunnassa, valtiossa. Kuitenkin näyttäisi
olevan liikehdintää Kristuksen ruumiin sisällä, jossa tämä
vapauttaminen alkaa tapahtua. Tämä on uudenlainen tapa ajatella, ja
sitä me tarvitsemme.
Tapaan useita kertoja viikossa erään
esirukoilijaryhmän. Kerran viikossa pidämme myös
rukous-puhelinkokouksen, jossa voimme kokoontua rukoilemaan, vaikka
olemme eri paikoissa. Yksi asioista, joita Jumala on laskenut
sydämellemme, on ’Jumalan hallintojärjestys’: Miten se toimii, miltä se
näyttää, jne. Nämä ovat kysymyksiä, joita meillä on mielessämme, ja
joihin etsimme vastauksia Jumalalta.
Room.12:2 Jumala varottaa
meitä ’mukautumasta tämän maailmanajan mukaan’. Miten usein olenkaan
kuullut sanottavan, että seurakunta on kuin liikeyritys, jossa
pääpastori on toimitusjohtaja, jne. Onko mahdollista, että olemme
ottaneet tämän maailman rakenteet ja soveltaneet niitä seurakuntaan sen
sijaan, että etsisimme Jumalan kasvoja tunteaksemme Hänen jumalallisen
järjestyksensä?
Näemme tämän ydinseurakunnassa, mutta onko
meillä samat maailman rakenteet laajemmassa seurakunnassa, kun puhumme
liike-elämästä, koulutuksesta, taiteesta, tiedotusvälineistä,
viihdeteollisuudesta, politiikasta jne? Pahoin pelkään, että näin on.
Koulutuksessamme, ei vain maallisissa yliopistoissa, vaan
raamattukouluissa ja kristillisissä yliopistoissamme (joita
Yhdysvalloissa on, Suomessa ei), mukaudumme tämän maailman ajan
rakenteisiin ja seuraamme niitä.
Meidän pitää ymmärtää, että on
tärkeää, missä seurakunnassa käymme. Ydinperheeksemme muodostuu se,
missä käymme kerran viikossa. Pastorimme, joka palvelee meitä joka
viikko ja yrittää saada meidät ymmärtämään raamatullista totuutta, on
tärkeä. Pienryhmät, joissa kokoonnumme rukoilemaan, keskustelemaan ja
kohtaamaan toisiamme, ovat tärkeitä.
Kuitenkin, kun olemme
markkinapaikoillamme muina kuutena päivänä viikossa, ei ole niin
tärkeää, mihin seurakuntaan kuulumme. Mutta on tärkeää, että
markkinapaikallakin olet Jumalan kansan jäsen, edustat Jumalan
valtakuntaa; olet Kristuksen lähettiläs tuossa paikassa. 2.Kor.5:20:
’Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa
meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa
itsenne Jumalan kanssa.’
Peter Wagner on sanonut jotain, mitä
vieläkin yritän ymmärtää. Hän sanoi: ’Ainoa keino kukistaa hallitus on
hallitus.’ Hän tarkoittaa, että Saatanalla on oma hallintonsa, ja ainoa
keino, millä me voimme kukistaa hänen hallituksensa, on Jumalan
hallitus, ja jotta tämä voisi tapahtua, Jumalan hallituksen pitää olla
paikalla.
Antakoon Jumala meille ymmärrystä kaikessa tässä.
Ef.6:12:
’Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia
vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia
maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan
avaruuksissa.’
Pikaisellakin Raamatun lukemisella voimme huomata, että Saatana on järjestänyt hallintonsa. Edellä olevasta jakeesta näemme, että taivaissa on pahoja hallituksia, valtoja ja pimeyden voimia.
Lopun
aikoina näemme pahuuden kolmiyhteyden – Saatanan, antikristuksen ja
väärän profeetan – astuvan valtaan maailmassa. Ei ole epäilystäkään
siitä, että Saatana ja hänen paha hallituksensa on liikkeellä.
Kiusatessaan
Jeesusta Saatana näytti hänelle kaikki tämän maailman valtakunnat ja
lupasi, että jos hän (Jeesus) kumartaisi ja palvoisi Saatanaa, Jeesus
saisi ’kaiken tämän valtapiirin ja loiston, sillä minun (saatanan)
haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon.Jos sinä siis
kumarrut minun edessäni, niin tämä kaikki on oleva sinun.’ Luuk.4:6-7.
Jeesus
kuitenkin tiesi jotain, mitä saatana ei tiennyt, kuten olen sanonut
aiemmin, että Jumalan valtakunta oli tunkeutumassa tämän maailman
valtakuntiin. Siksi luemme, että kun Jeesus aloitti julkisen
toimintansa, Hän sanoi: ’Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on
tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.’ Mark.1:15
Toisin
sanoen, kuten Peter Wagner sanoi: Hallituksen (saatanan hallinnon)
kaatamiseen tarvitaan hallitus (taivasten valtakunta).
Tämän
vuoden alussa, kirjeessäni numero 6, mainitsin 25 saatanan tekoa, jotka
meidän tulee tuhota. Jeesus ilmestyi tekemään tyhjäksi perkeleen teot,
1.Joh.3:8.
Kun näemme Jumalan valtakunnan laajenevan, puramme
itse asiassa saatanan hallitusta. Viikolla 6 kirjoitin teoista, jotka
meidän tulee tuhota: ’Synti ja kapina, saatanan hallintavalta
kansoissa, kuoleman valta ja saatanan jatkuva vastustus pyhiä vastaan
lakkaavat tuhatvuotisessa valtakunnassa, mutta meillä voi olla
täydellinen valta saatanan muitten tekojen yli jo tässä ajassa. ’
Näyttäisi
siltä, että Jumalan valtakunnassa on Jumalan suunnittelema hallinto,
johon kuuluvat apostolit, evankelistat, paimenet ja opettajat, jotta
Hän valmistaisi Jumalan kansan ’palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin
rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan
Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän
määrään’, Ef.4:11-13.
Näyttäisi järkevältä, että jos
ydinseurakunnassa on miehiä ja naisia, joilla on nämä virat, samoin
olisi myös laajennetussa seurakunnassa. Kun siis ajattelemme kaupungin
portteja, jotka meidän tulisi valloittaa: politiikkaa, koulutusta,
tiedotusvälineitä, liikemaailmaa, viihdeteollisuutta, taiteita jne,
meillä jo on joitakin näistä miehistä ja naisista näillä paikoilla. En
ole varma, tunnustetaanko heidän asemansa, mutta he ovat siellä jo.
Minä
kuitenkin kysyn: Missä ovat apostolit, profeetat jne. suurimmassa
osassa seurakuntiamme tänään? Jos haluamme tehdä sen, mitä meidän pitää
tehdä, näyttäisi järkevältä, että nämä ihmiset, joilla on tällainen
kutsumus, pitää vapauttaa palvelutehtäväänsä sekä ydinseurakunnassa
että laajennetussa seurakunnassa.
Peter Wagner on oikeassa
sanoessaan, että ellemme näe Jumalan hallituksen asettuvan paikoilleen,
emme näe muutosta yhteiskunnissamme, emmekä edes rahojen vapauttamista,
josta on puhuttu Jumalan valtakunnan edistämiseksi viimeisinä aikoina.
Nyt on aika.
Jes.60:11: ’Sinun porttisi pidetään aina auki, ei
niitä suljeta päivällä eikä yöllä, että kansojen rikkaudet tuotaisiin
ja heidän kuninkaansa saatettaisiin sinun tykösi.’
Rakkaat ystävät, kirjoitin tämän tekstin jonkin aikaa sitten, mutta uskon sen olevan tähän päivään sopiva.
2.Kor.10:4-6:
’sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat
voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me
hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka
nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen
kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea
tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.’
Olen
juuri palannut Anneli-vaimoni kanssa matkalta Intiaan. Täällä
Yhdysvalloissa erään esirukoilijaryhmän kanssa rukoillessamme yksi
heistä rukoili poliittisen sopivuuden nimellä kulkevaa ajattelua
vastaan. Minusta tässä on jälleen yksi ideologia, joka muokkaa monien
mieliä ilman että edes aina sitä huomaamme.
Mitä poliittinen
sopivuus (amerikkalaiset käyttävät lyhennettä PC, ’political
correctness’) tarkoittaa? Sitä käytetään, kun käsitellään
epäoikeudenmukaisuutta rotuun, sukupuoli-identiteettiin ja seksuaalisen
suuntautumiseen liittyen. Jos kuitenkin katsomme tämän ilmaisun
historiaa, voimme nähdä myös, että kommunistinen puolue käytti sitä
puolueen linjan määrittelyssä.
1990-luvulla PC:n määritelmää
laajennettiin niin, että siihen sisällytettiin useita liberalistien
teemoja: ympäristöasiat, feminismi ja mahdollisesti joitakin
ihmisryhmiä loukkaava kielenkäyttö kuten esimerkiksi
homoseksuaalisuuden kutsuminen synniksi.
Ensi kertaa
länsimaisessa kulttuurissamme olemme siis tilanteessa, jossa meidän
tulee olla hyvin tarkkoja sekä puhutuista että kirjoitetuista
sanoistamme, muutoin meidät leimataan epähienotunteisiksi, rasisteiksi,
homopelkoisiksi, jne. Kaikki tämä nousee PC:sta.
Poliittinen
sopivuus oli aluksi niin koomista, että siitä väännettiin vitsejä.
Nykyään kuitenkin se näyttää kuolemanvakavalta sairaudelta, joka
vaikuttaa länsimaiseen kulttuuriimme, sairaudelta, joka 1900-luvulla
johti miljoonien kuolemaan Euroopassa ja Kiinassa. Se on tappava
sairaus, ja se on kuolemanvakava asia.
Poliittinen sopivuus
juontuu ensimmäisestä maailmansodasta, ja se liittyy läheisesti
marksilaisuuteen ja freudilaisuuteen, joihin löytyy yhteys Saksassa
1923 toimineen aivoriihen välityksellä. Tämä aivoriihi synnytti nykyään
’kriittisenä teoriana’ tunnetun ajattelun. ’Kriittisen ajattelun’
päätarkoitus on arvostelu. Tämän päivän yliopistoissamme ilmenevät
radikaali feminismi, naistutkimuksen osastot, mustan tutkimuksen
osastot ja homotutkimuksen osastot kaikki pohjaavat ’kriittiseen
teoriaan’. Jotkut tätä teoriaa tukevat kirjoitukset syntyivät
1960-luvun radikaalin opiskelijaliikkeen tarpeista. Heidät
periaatteessa koulutettiin ’tekemään oma juttunsa’ ja ’tekemään sitä,
mikä tuntuu hyvältä’.
Mikä on tämän poliittiseksi sopivuudeksi
kutsutun ideologian seuraus meillä lännessä? Meistä on tullut
ideologinen valtio. Länsimaiset valtiot määrittelevät virallisen
valtiollisen ideologiansa, jota valtiovalta tukee. Meillä on vankeja,
jotka on tuomittu poliittisten ajatustensa vuoksi. Tämä ei eroa
paljonkaan siitä, mitä tapahtui aikanaan Neuvostoliitossa, ja mitä
Kiinassa tapahtuu yhä. Me länsimaat olemme ehkä saavuttaneet
sotilaallisen voiton kylmässä sodassa, mutta ideologista kylmää sotaa
emme ole voittaneet.
PC:n todellinen luonne pitää paljastaa.
Jälleen kerran kysyn, missä seurakunta on kaikessa tässä. Tässä on
linnoitus, joka on rakennettu, ja joka meidän pitää hajottaa
käytössämme olevilla aseilla: rukouksella, uskolla ja Jumalan Sanalla.
Ympäristöaktivistien
iskulause on ’maapallo ensin!’ ei vapaus ensin. Näemme Jumalan kuvaksi
luodun ihmisen riisumisen ihmisyydestään. Näemme elämän, joka on
menettänyt arvonsa, ja niinpä aborttien määrä lisääntyy, eutanasia
muuttuu hyväksytyksi maassa toisensa jälkeen, ja kansanmurhia tapahtuu
eri maissa kuten Sudanissa, Darfurin alueella.
Meidän täytyy ymmärtää, millainen aate PC on, ja rukouksen, uskon ja Jumalan Sanan kautta meidän on hajotettava se.
Matt.13:3: ’Ja hän puhui heille paljon vertauksilla’
Matt.13:10: ’Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: ’Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?’
Matt.13:11:
’Hän vastasi ja sanoi: ’Sentähden, että teidän on annettu tuntea
taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.’
Neljästä
evankeliumista voisin sanoa Matteuksen olevan vaikeimmin ymmärrettävä,
koska tässä evankeliumissa Jeesus vetää verhon syrjään ja sallii meidän
nähdä hengelliseen todellisuuteen.
Ensinnäkin vertauksista
voidaan todeta useita asioita. Ne kuvittavat totuutta ja tekevät sen
selkeäksi rinnastamalla sen johonkin ennestään tuttuun. Ne välittävät
ohjeita ja nuhtelua loukkaamatta ketään (2.Sam.12). Ne herättävät
mielenkiinnon ja saavat ihmiset kaipaamaan lisätietoa (Matt.13:10-17,
2.sam.12). Tässä Matteuksen luvussa näemme Jeesuksen opettavan
taivasten valtakunnasta vertauksilla, ja hän perustelee sen jakeessa
11: ’Teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta
heidän ei ole annettu.’
Matt.11 alkaen näemme Jeesuksen
hylätyksi tulemisen. Hänestä sanotaan, että Hän tuli omiensa tykö,
mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Tässä luvussa näemme,
että Johannes Kastajallakin oli epäilyksensä Kristuksesta, kun hän
lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: ’Oletko sinä se tuleva,
vai pitääkö meidän toista odottaman?’ (Matt.11:3)
Luvussa 12
näemme, miten fariseuksetkin hylkäävät Jeesuksen. He alkoivat katsoa
Jeesusta värillisten lasien läpi ja sanoa Hänen tekevän Beelsebulista
lähtöisin olevia tekoja. Luvussa 13 näemme vertaukset Jumalan
valtakunnasta ja seuraamukset Jeesuksen hylkäämisestä: ’Teidän on
annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole
annettu.’ Sen vuoksi Jeesus esitti vertauksin syviä hengellisiä
totuuksia taivasten valtakunnasta opetuslapsilleen.
Luvusta 13
jakeeseen 16:12 näemme Kristuksen hylkäämisen toistuvasti. Tässä
kohdassa Kristus kysyy opetuslapsiltaan: ’Kenen ihmiset sanovat minun
olevan?’ ja vastaus oli ’Johannes Kastajan, Eliaan tai Jeremiaan tai
yhden profeetoista’. Kukaan ei sanonut Jeesusta Jumalan Pojaksi. Se
sanottiin vasta, kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, ja Pietari vastasi:
’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.’ Matt.16:16.
Jeesus ei
kieltänyt sitä, vaan sanoi: ’Autuas olet sinä Simon, Joonaan poika,
sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni,
joka on taivaissa.’ Matt.16:17. Jeesus on valtakunnan Kuningas.
Kun
Jeesus sanoi, että hänen pitää mennä Jerusalemiin ja kärsiä siellä
paljon, Pietari otti Hänet erilleen ja nuhteli Häntä. Pietari sanoi
Jeesukselle: ’Sääli itseäsi, miksi sinun pitäisi kärsiä paljon, sinähän
olet Jumalan Poika.’ Silloin Jeesus nuhteli häntä näillä sanoilla:
’Mene pois minun edestäni, saatana: sinä olet minulle pahennukseksi,
sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on
ihmisten.’ Matt.16:23.
Luvun 16 loppujakeissa Jeesus alkaa
kuvata Jumalan valtakunnan ihmisten elämäntapaa. Hänen ensimmäiset
sanansa ovat: ’ Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön
itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.’ j.24.
Mikä
vastakohta! Saatana sanoo: ’sääli itseäsi’, mutta Jeesus sanoo: ’kiellä
itsesi’. Me valitsemme, kumpaa tietä kuljemme. Kiellämmekö itsemme, vai
säälimmekö itseämme? Jeesus kuvaa itsensä kieltämisen palkan: 1.
j.25: ’Joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta
joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.’ Hän sanoo, että
todellinen elämä löytyy itsensä kieltämisessä, ei itsensä säälimisessä.
2. j.26: ’Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän
voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?
Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?’ Tässä Jeesus sanoo,
että aikamme maan päällä on rajallinen, ja paras tapa hyödyntää se on
seurata Häntä tiiviisti. 3. j.27: ’Sillä Ihmisen
Poika on tuleva takaisin kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja hän maksaa
kullekin hänen tekojensa mukaan.’ Jeesus tulee takaisin, ja kun Hän
tulee, Hän tulee kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. Kun Hän
tulee, me haluamme olla Hänen seuraajiaan.
Kun
katsomme Matt.13:n vertauksia, meidän pitää kysyä itseltämme, mitä ne
opettavat meille Jumalan valtakunnasta. Näyttäisi, että jokaisessa
vertauksessa tulee esiin tietty totuus. Meillä ei ole aikaa mennä
jokaisen vertauksen yksityiskohtiin, mutta haluan mainita jokaisen
vertauksen meille esittämän totuuden. Kun yhdistämme ne, saamme täyden
kuvan Jumalan Valtakunnasta.
Ensinnäkin kylväjävertaus opettaa
meille Jumalan valtakunnasta tiettyjä asioita, jotka meidän pitää
tietää. Tässä näemme, että koko armotalouskauden ajan valtakunnassa on
sekalainen joukko, jota kuvaa erilaisten maaperien vaste siemenen
kylvämisen jälkeen: polulle, kalliolle, ohdakkeiden sekaan ja hyvään
maahan kylvettiin.
Tämä vertaus tarjoaa meille myös
selityksen, mitä nämä erilaiset maaperät kuvaavat. Matt.13:18-23.
Voisimme ehkä kysyä itseltämme: millainen maaperä minä olen? Meidän
tulee ehkä käyttää aikaa maaperämme parantamiseen. Ymmärrän, että hyvä
maaperä ei tapahdu itsestään, vaan sen valmistaminen vaatii
vaivannäköä. Jos haluamme tuottaa sata-, kuusikymmen- tai
kolmikymmenkertaisen sadon, meillä pitää olla oikeanlainen maaperä.
Vertaus
lusteesta: Tällä hetkellä vehnä ja luste, hyvä ja paha ovat
sekoittuneena Jumalan valtakunnassa. Tämän ajan lopussa nämä kaksi
erotetaan toisistaan, toinen joutuu helvettiin, toinen jatkaa Jumalan
valtakunnassa ikuisesti.
Sitten seuraa tärkeä totuus: ’Sille,
jolla on, annetaan lisää, ja hänellä on oleva yltäkylläisesti. Siltä,
jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.’ Uskoville karttuu
lisää tietoa, mutta uskomattomat vajoavat yhä syvemmälle
tietämättömyyteen ja pimeyteen. ’Sekin, mitä hänellä on , otetaan pois’
on seurausta ihmisen omasta epäuskosta ja kapinasta yhtä lailla kuin
Saatanan toiminnasta. Elämän laki näyttää olevan, että menetämme sen,
mitä emme käytä.
Tiedämme, että sadonkorjuun aikaan, eli
maailman lopussa, Jumala lähettää enkelinsä suorittamaan erottelun.
Vehnäpeltoa katsoessa on vaikea erottaa vehnää ja juolavehnää
toisistaan, mutta sadon kypsyessä vehnän korret taipuvat, kun
juolavehnä edelleen pysyy pystyssä. Nöyryys on merkki todellisesta
kasvusta.
Vertaus sinapinsiemenestä: Tässä tulee mieleeni pari
asiaa. Ensinnäkin, on olemassa koulukunta, joka opettaa, että tämä
tarkoittaa Jumalan valtakunnan epänormaalia kasvua pienestä alusta
suureksi puuksi, josta tulee koti, turvapaikka ja toimintakeskus
pimeyden voimille. Tiedämme, että vehnä ja luste kasvavat yhdessä.
Matt.24:24: ’Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja
he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos
mahdollista, valitutkin.’
Tämä vertaus osoittaa myös, että
evankeliumin alku voi olla pieni, mutta lopulta se kasvaa, ja Jumalan
valtakunta asetetaan keskuuteemme tässä maailmassa. Kristus syntyi
pieneen, vaatimattomaan perheeseen. Hän ei kirjoittanut yhtään kirjaa,
ei matkustanut oman maansa ulkopuolelle, ei johtanut armeijaa eikä
tehnyt mitään muutakaan, mitä ihmiset voisivat sanoa suurteoksi, mutta
katsokaa nyt. Jopa kalenterimme määritellään Hänen syntymänsä
perusteella.
Apostoleista näemme saman asian. Heidät
tiedettiin oppimattomiksi miehiksi, mutta he käänsivät maailman
ylösalaisin. 1.Kor.1.20: ’Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet?
Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman
viisautta hullutukseksi?’ j.27-29: ’vaan sen, mikä on hulluutta
maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen,
mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä
väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja
halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä
mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata
Jumalan edessä.’
Tällainen Jumalan valtakunta on. Se alkoi
pienestä, mutta se kasvaa huomattavasti, niin että jopa kansakunnat
järisevät ja löytävät lopulta suojan siinä.
Olen nähnyt
Jumalan kansassa halun ’miehittää portit’. Tiedämme jokaisessa
kulttuurissa olevan ’mielipidevaikuttajia’. Nämä ihmiset saavat usein
elantonsa sanojen käyttämisestä. He muokkaavat mielipiteitä. Ne, joilla
on Jumalan valtakunta sisimmässään, alkavat vähitellen tajuta olevansa
mielipidevaikuttajia. Meidän pitää levittää Jumalan sanaa, Hänen
mielipiteitään, Hänen evankeliumiaan, jos haluamme nähdä kulttuurin
muuttuvan. Se alkaa pienestä, mutta kasvaa väkeväksi.
1.Kor.1:26-29:
’Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne; ei ole monta
inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan
sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa
viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi
saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on
halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään
ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha
voisi kerskata Jumalan edessä.’ ’Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.’
Viikonloppuna
minulla ja vaimollani oli etuoikeus pitää vieraanamme nepalilaista
kristittyä, jota Jumala on käyttänyt väkevästi hänen kotimaassaan
Nepalissa, joka on pieni kuningaskunta Kiinan ja Intian välissä.
Olen
juuri todennut, että asuin vaimoni kanssa Nepalissa 60-luvun lopulla,
jolloin tämä mies oli vankilassa evankeliumin saarnaamisen vuoksi. Hän
oli kolmesti vankilassa kuukausia, mutta yli 20 kertaa hän oli poliisin
kuulusteltavana Jumalan Valtakunnan edistämisen takia. Vankilassa hänen
säärensä murrettiin siinä luulossa, että se estäisi häntä kävelemästä
ja julistamasta evankeliumia. Ainut keino liikkua tässä Himalajalla
sijaitsevassa valtiossa on käveleminen. Hän on kävellyt 72:een Nepalin
75:stä provinssista.
Nyt tässä 26 miljoonan asukkaan maassa on
vapaus saarnata evankeliumia ja nähdä Jumalan valtakunnan perustaminen
maassa, joka aiemmin oli maailman ainoa hindumonarkia. Voimme nyt nähdä
hindukuningaskunnan muuttumisen taivasten valtakunnaksi.
Taivasten Valtakunta etenee
Kun
veimme tämän veljen lentokentälle hänen lähtiessään takaisin
kotimaahansa, mieleeni nousivat alussa olevat 1.Kor.1. luvun jakeet.
Maailman silmissä ei ollut kyse mistään viehättävästä. Tämä veli, joka
koko 150-senttisessä mitassaan ontui kohti lähtöporttia, ei maailman
silmissä ollut mitenkään merkittävä, mutta miten toisin Jumala
näkeekään hänet. Jumalan silmissä hän on hyvin arvokas.
Jumalan
Sana varottaa meitä halveksimasta pienten alkujen päivää, Sak.4:10.
Kuten mainitsin viime viikolla, ’Kristus syntyi pieneen,
merkityksettömään perheeseen. Hän ei kirjoittanut yhtään kirjaa, hän ei
matkustanut koskaan kotimaansa ulkopuolella, hän ei johtanut armeijaa
eikä koskaan tehnyt mitään, mitä ihmiset pitävät tärkeänä. Jopa
kalenterimme on jaettu Hänen syntymänsä mukaan. Näemme saman
apostoleissa. Heidät tiedettiin oppimattomiksi miehiksi, mutta he
käänsivät maailman ylösalaisin.’
Tätä veljeä Jumala on käyttänyt
650 seurakunnan perustajana, joista jokaisessa on noin 100-300 jäsentä.
Tällä hetkellä hänen työnsä tuloksena on 37 000 ihmistä, jotka ovat
käyneet Raamattukirjekurssin läpi, ovat ottaneet Kristuksen vastaan, ja
odottavat 56 tuntia kestävän opetuslapseuskoulutuksen järjestämistä
ennen kuin he voivat mennä kasteelle. Tämä kirjeenvaihtokurssi
lähetetään vain hinduille ja buddhalaisille. Vain he osaavat lukea ja
kirjoittaa, ja he ovat merkittäviä maan johtajia nyt ja
tulevaisuudessa.
Tämä veli on 68-vuotias, mutta hänen
rukouksensa on, että ennen kuin Herra ottaa hänet kotiin, hän saisi
nähdä 500 000 kastetta, 5000 seurakuntaa perustettavan ja 1000
nepalilaista lähetystyöntekijää. Tämä osoittaa minulle,
että Jumala voi ottaa sellaisia miehiä kuin tämä nepalilainen veli ja
käyttää häntä Jumalan valtakunnan edistämisessä, ja Jumala voi tehdä
saman meille. Hän haluaa meiltä kuuliaisuutta.
Matt.
13:n vertauksissa Jumalan valtakunnasta näemme, että väärät opit ja
harhaoppisuus (joka on liian pitkälle viety totuus) tulevat estämään
Jumalan työtä. Näemme sen historiassa samoin kuin nykyaikana.
Matt.11-16
lukuja lukiessamme näemme ihmisten asenteen Kristusta kohtaan. Näemme
tänä päivänä saman kuin silloin. Meidän on tärkeää tajuta, että Jumalan
valtakunnassa on tänään hyvät, pahat ja rumat mukana. Tiedämme, että
erottelun aika tulee, mutta siihen asti tarvitsemme viisautta
erottaaksemme hyvät, pahat ja rumat.
Mitä asenteita Matteus kuvaa, ja mitä voimme oppia niistä tänään? 1.
Johannes Kastaja – ei osannut päättää (11:3). On merkillistä ajatella,
että jopa Herran edelläjuoksijan oli vaikea päättää. Kun luemme Vanhan
Testamentin tekstejä Messiaasta, näemme, että usein Hänen oletettiin
tulevan hallitsijana ja voimalla; että Messias kukistaisi roomalaiset
ja perustaisi valtakuntansa ja hallitsisi ikuisesti. Kun näin ei
tapahtunutkaan, näemme epäilyksen astuvan kuvaan. Eikö näin ole
tänäänkin? Jeesus ei toiminut niin kuin odotimme Hänen toimivan, joten
alamme epäilllä. Chacko Thomas on ollut luonamme muutaman viikon, ja
hän kertoi intialaisesta veljestä, joka kadotti matkalaukkunsa
rautatieasemalla. Kun hän huomasi laukkunsa varastetuiksi, hän sanoi,
että jos Jeesus ei kyennyt huolehtimaan hänen laukuistaan, miten Hän
voisi huolehtia hänen sielustaan. Tuo veli ei vaella Herran kanssa tänä
päivänä.
2. ’Tämä sukupolvi’ –
välinpitämätön (11:17). Lukiessamme tämän tekstin Jeesuksen omasta
sukupolvesta näemme, että enimmäkseen he eivät kiinnittäneet mitään
huomiota Jeesukseen. Länsimaita (Eurooppaa ja USAa) katsoessani voin
sanoa, että ’tämä sukupolvi’, joka kutsuu itseään kristityiksi, on
enimmäkseen välinpitämätön. Muualla maailmassa on toisin. Näemme
hindujen ja muslimien tulevan Kristuksen luokse toisin kuin koskaan
ennen, mutta niin sanotuissa kristillisissä länsimaissa tätä ei tapahdu.
3.
Fariseukset – järjenvastaisia/kohtuuttomia (12:10, 14, 24). Mitä voimme
sanoa tämän päivän kristillisistä johtajista? Kohtuutonta? Kun mietin,
miten herkästi olemme toisiamme vastaan, jos emme ajattele samalla
tavalla (emme kuulu samaan tunnustuskuntaan), eristäydymme omiin
kuppikuntiimme tai rakennamme omaa valtakuntaamme, ja meiltä jää
näkemättä laajempi kuva siitä kaikesta, mitä Herra tekee.
4.
Apostolit – iloinen tunnustus (16:16). Kun Jeesus kysyi
opetuslapsiltaan: ’Kenen te sanotte minun olevan?’, ja Pietari vastasi:
’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika’, näemme sen hyvän maaperän,
josta luvun 13 vertaukset puhuvat.
Tämä on tärkein kysymys
meille, jotka väitämme olevamme Kristuksen opetuslapsia: KUKA KRISTUS
ON? Viime viikolla mainitsin Rehsam Raj’n, joka näkee Jumalan
valtakunnan kasvavan Nepalissa, ja miten tärkeänä hän pitää
opetuslapseuttamista. Hän katsoo lähetystehtävää, jonka Herra on
antanut meille, ja puhuu siitä, miten meidän pitäisi katsoa sitä.
Ensinnäkin meidän tulee MENNÄ, toiseksi meidän tulee TEHDÄ
OPETUSLAPSIA, kolmanneksi meidän tulee KASTAA, ja neljänneksi
meidän tulee OPETTAA heidät pitämään kaikki, mitä on käsketty. Sielujen
voittamisen pitää edetä tässä järjestyksessä.
Jos Kristus on
Herra (Hän on!) ja jos Hän kuoli vuokseni (Hän teki sen!), onko mikään
uhraus minulle liian vaikea Hänen valtakuntansa tähden tehtäväksi? Mitä
Kristus odottaa? Uskon Hänen odottavan meidän ’tunnustavan iloisesti’
sen, kuka Hän on, ja halumme totella Häntä.
Rakkaat
veljet ja siskot, lähetän tämän uutiskirjeen Suomesta, missä nyt olen
Annelin kanssa. Kolmena perättäisenä viikonloppuna olemme kolmessa
yliopistokaupungissa, Oulussa, Tampereella ja Espoossa, missä puhumme
raamatullisesta maailmankuvasta. Juuri ennen saapumistamme Helsinkiin
22-vuotias mies ampui 10 ihmistä ammattioppilaitoksessa. Miksi? Emme
tiedä todellisia syitä, mutta alamme nähdä länsimaissa, mihin
darwinistinen maailmankuva johtaa. Kiitos rukouksistanne. Siunaten,
Frank.
Kun katson länsimaiden
yli näinä aikoina puhaltavia tuulia, näen monia asioita, joita meidän
on syytä miettiä. Ensinnä, meidän tulee huomata, miten vääristyneeksi
uutistarjontamme on muuttunut. Kyse ei ole siitä, että tiedotusvälineet
eivät kertoisi totuutta, vaan usein totuus esitetään vääristettynä tai
tiedotusvälineen omien tavoitteiden mukaisesti.
Toiseksi,
meidän tulee ymmärtää se ajatusmalli, joka länsimaissa on vallalla, ja
joka asettuu Jumalan Sanaa vastaan. Muistakaa, mitä Paavali sanoi:
’Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä
petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman
alkeisvoimiin eikä Kristukseen.’ Kol. 2:8.
Länsimaissa on
vallalla ajatussuunta, josta käytetään nimitystä moderni liberalismi.
Se eroaa aiemmasta liberalismista, siksi sitä kutsutaan moderniksi.
Meidän on tärkeää ymmärtää tämä, ettemme juutu tähän verkkoon.
Tällä
filosofialla on kaksi tukijalkaa, radikaali yksilöllisyys ja radikaali
tasa-arvoisuus. Mitä se tarkoittaa? Ensin mainittu kuulostaa hyvältä.
Yhdysvaltojen perustajat olivat paksunahkaisia yksilöitä, jotka tulivat
vanhasta maailmasta. Selviytymiseen tarvittiin paksunahkaisuutta.
Tämän
yksilöllisyyden täytyy kuitenkin toimia määrättyjen rajojen sisällä,
koska ihmisen luontainen suunta on alaspäin, ei ylös. Raamatusta
tiedämme, että ihminen on syntiinlangennut. Se ei tarkoita si |
|